Kauan se ei kuitenkaan kirkkona ehtinyt toimia. Reformaation myrskyissä kirkon sisustus ryöstettiin ja hävitettiin 1525. Vuosisadan jälkipuoliskolla Liivinmaan sota jatkoi tuhoja, ja rakennusta käytettiin enää varastona. Vuonna 1624 koetteli tuhopalo, ja tornit purettiin 1760. Kun Tarton yliopisto perustettiin uudelleen 1800-luvun alussa, kirkon kuoriosa restauroitiin yliopiston kirjastoksi. Yliopiston historiallinen museo (jossa kävin 2007) tuli sen tilalle 1982.
Museo-osaa lukuun ottamatta jäljellä on siis restauroituja raunioita, sellaisia jotka Englannissa pitivät yllä gotiikkaa ja synnyttivät uusgoottilaisen kertaustyylin.
Kirkon länsipäätäkin on sen verran jäljellä että sinne pääsee kiipeämään.
Sinne kiivettiin jo 2011 eli nämä ylemmän tason näkymät siltä vuodelta.
1700-luvulla purettujen tornien paikalla on nyt näköalatasanteet.
Ja korkeallahan siellä ollaan.
Pari kuvaa varsin hankalasti kuvattavasta länsipäädystä, sehän on aivan linnavuoren reunalla.
Linnakin vuorella on ollut, nimittäin piispanlinna, mutta se on hävinnyt tai pikemminkin hävitetty jäljettömiin. Linnavuoresta tehtiin 1800-luvulla puisto, huomenna katsellaan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti