Keskiajalta säästynyttä

Minulla ei aiemmin olekaan ollut mitään Victoria and Albert Museumin (trendikkäämmin V&A) julkaisuja, ja jos totta puhutaan, niin tämä Medieval and Renaissance Treasures oli vielä aika heppoista kamaa, enemmänkin matkamuistoksi tarkoitettu kirjanen kokoelman highlighteista. Kullekin objektille on varattu aukeama: toisella sivulla kuva ja toisella teksti, joka olisi monesti saanut olla perusteellisempikin, ainakin minun makuuni.

Sen sijaan kirjassa oli hyvä johdanto-osa siitä miten keskiajan ja renessanssin taide on säilynyt, jos säilynyt on. Suurimmat tuhot teki kaksi ärrää, reformaatio ja revoluutio. Englannissa 1500-luvun uskonpuhdistus jatkui 1600-luvulla puritaanien ikonoklasmina, niin että esim. englantilaisia goottilaistyylisiä suitsutusatioita (censer) on jäljellä vain kaksi kappaletta. Ranskan kirkollinen esineistö sai osansa hugenottisotien hävityksissä, mutta toden teolla tuho iski vasta suuressa vallankumouksessa vuodesta 1789 eteenpäin.

Mitä ei tuhottu, joutui yksityisille markkinoille, sen myötä keräilijöille ja edelleen museoille 1800-luvun mittaan. Innokkaat antikvaarit alkoivat mittailla, tutkia ja kartoittaa säästyneitä esineitä, restauroida raunioita, painattaa jättimäisiä lähdesarjoja - ja perustaa museoita, "kulttuurin katedraaleja", joihin kristillisten katedraalien esineet ja rakennusfragmentit olivat omiaan. Itse asiassa mieleeni tuli, elettiinkö ennen 1800-lukua nykyhetkessä, menneitä muistelematta. Ainakin 1800-luvun historiainnostus oli jotain ennennäkemätöntä, edes renessanssin antiikinkaihoa ei siihen mielestäni voi verrata.

Varsin hätkähdyttävä oli näkökulma ristiretkeläisten vuonna 1204 toimeenpanemaan Konstantinopolin ryöstöön, se kun kirjoittajan mielestä pelasti länteen viedyn esineistön tuhoutumisen turkkilaisten vallatessa kaupungin 1453. Tällä logiikalla ehkä Palmyrakin olisi ollut parempi purkaa ja laivata Englantiin?

Suomen revoluutio ei koetellut kulttuuriperintöä, mutta reformaatio kylläkin. Englannista tunnetaan tapauksia joissa paikalliset asukkaat piilottelivat tai kätkivät maahan/veteen kirkkojen ja luostareiden esineistöä. Annettiinkohan Suomessa voutien viedä kalkit ja pateenit vastaanhangoittelematta? Ainakin sellainen käsitys itselleni on jäänyt. Joka tapauksessa isonvihan tuhot vuosina 1713-21 ylittivät kaikki Kustaa Vaasan aikaansaannokset. Esineistöä tuhottiin, vietiin Venäjälle tai evakuoitiin Ruotsiin. Tämän voi Turun museokeskuksenkin kokoelmista helposti huomata: 1700-lukua vanhempaa esineistöä on hyvin vähän, lukuun ottamatta nykypäivinä esiinkaivettua keskiajan fragmentaarista materiaalia.