ja niiden lähtöpaikka löytyikin kanavan varresta.
Heti alkuun oli vaihtelevimmat maisemat kun erinäisten tunneleiden ja siltojen läpi edettiin kohti Väinäjokea.
Ja sitten oltiinkin Väinäjoella (lv. Daugava), yhdellä Itä-Euroopan suurista joista. Leveällä joella on tietysti pitkiä siltoja, tässä rautatiesilta.
Silta oli rakennettu 1948-50.
Jäljellä olivat edellisen, sodassa tuhotun sillan tukipilarit. (Väinäjoen silloilla oli suuri strateginen merkitys, ja varsin kuuluisa on saksalaisten 1941 suorittama Daugavpilsin eli Väinänlinnan siltojen valtaus erikoisjoukkojensa toimesta.) Suuri rakennus on Latvian uusi kansalliskirjasto, erinäisiä lempinimiä jo saanut.
Nämä ovatkin jo tuttuja viime päivien postauksista: tuomiokirkon ja Pietarinkirkon tornit.
Kivisilta, jonka yli kuljettiin muutaman kerran ensimmäisellä Riian käynnillä kun hotelli sijaitsi vanhastakaupungista katsoen vastarannalla.
Riian linna, aikoinaan ritarikunnan tukohta, nyttemmin presidentinpalatsi ja museo, mutta ollut viime vuodet suljettuna tulipaloa seuranneen remontin vuoksi. Ja lisää kirkontorneja.
Vanšun silta valmistui 1981, silloin tosin Gorkin siltana.
Riian matkustaja- ja huvivenesataman kautta koukattiin...
takaisin kavanavvarren pittoreskeihin maisemiin siltoineen ja suihkulähteineen.
Niin oltiin taas siinä missä lähdettiin, ja oli paikallaan poiketa rannalla olevaan teehuoneeseen.
Kanava ja sen varren puisto ovat Riian purettujen kaupunginmuurien paikalla.
2 kommenttia:
No on tosiaan ollut todella vaihtelevaa maisemaa. Tuo teehuone on hauska ja hyvälle paikalle rakennettu.
Heh, joo, oikein intialaista hippimeininkiä ja -tyyliä! Yläkerrassa makaillaan lattialla ja nojaillaan tyynyihin, ja näkymät ikkunoista on tosiaan hienot. :-)
Kahvilassa on tiskin takana geokätkö, jonka saa käsiinsä jos tietää oikean tunnussanan.
Lähetä kommentti