Ajo Tartosta Vilnaan oli matkan pisin osuus. Sillä pidettiin pari pitempää taukoa, joista ensimmäinen Latvian Siguldassa. Se sijaitsee luonnonkauniissa Gaujajojen laakossa, joka on tunnettu myös historiallisista nähtävyyksistään, yhtenä niistä Latvian kuuluisin keskiaikainen linna Turaida. Gaujajoki ylitettiin vähän ennen Siguldaan saapumista.
Kylmäpäisimmät pääsisivät yli myös yläilmoissa.
Pikkukaupungin keskustan merkittävin nähtävyys (paikkakunnalla on myös vanha ja uusi linna) vaikutti olevan vastikään entisöity rautatiesema. Seutu on riikalaisten suosiossa ja Riiasta pääsee tänne nopeasti junalla.
Asemalaiturilla ei tosin juuri tuolloin vilskettä ollut.
Virattomilta vaikuttavat sivurakennukset "taidetta" seiniinsä.
Rata tulee siis Riiasta...
ja jatkuu Viron rajalle Valkaan/Valgaan ja edelleen Tarttoon.
Monet etsivät ravintolan ruokapaikakseen, me menimme puistoon syömään eväitä. Tien vieressä ollut Inner Freedom liittyi jotenkin Venetsian tämänvuotiseen biennaleen.
Takaisin asema-aukiolle...
ja autoon ja ylitse Väinäjoen patopengertä myöten.
Matkalla saattoi uppoutua kirjaan, joka kertoi baltian vaiheista toisessa maailmansodassa. Juuri näiden seutujen yli oli salamasota vyörynyt kesällä 1941, ja taas 1944.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti