Kun Sakari Topeliuksen kirjoitti sadun Turun linnan tonttu-ukosta vuonna 1849, oli sen kantavana juonena huoli linnan säilymisestä: kestäisikö se tuleviin aikoihin vai raukeaisiko raunioiksi?
Kun museon palveluksessa Turun linnassa pitkän uran tehnyt Nina Lepokorpi on nyt 2015 jatkanut Topeliuksen tarinaa kirjassaan Tonttu-ukko tarinoi, on huoli väistynyt. Vielä yhden hirveän koettelemuksen sodassa kokemaan joutunut linna korjattiin nykyiseen loistoonsa jo yli 50 vuotta sitten, ja linnan historiasta kertova uusi perusnäyttely valmistui pari vuotta sitten.
Nyt voi tonttukin jo ottaa rauhallisemmin, linna ja tontun aarteet ovat turvassa, ja on aikaa muistella elämää linnassa kaikkina sen vuosisatoina. Tai ei ihan kaikkina, sillä pienet parin-kolmen sivun tarinat kertovat usein Juhana-herttuan ajasta, muutaman kerran keskiajasta ja 1600-luvusta sekä käväisevät välillä nykyajassa. Mutta ehkäpä Topeliuksen versio kertoi linnan 1700- ja 1800-lukujen Ruususen unesta jo kaiken?
Kuten jo sanottu, tarinat ovat lyhyitä, selkeitä ja Kirsi Haapamäen hauskasti kuvittamia. Kun monet kerrotut asiat viittaavat uudessa perusnäyttelyssä esiintyviin asioihin ja henkilöihin, ja näyttelyn itsensä osana ovat nauhalta kuunneltavat tontun kertomukset perheen pienimmille, on tämä julkaisu lapsiperheelle luonteva muisto hankittavaksi. Sitä lukiessa mieleen palaavat taas herttuan juhlapöytä, Pylsy-Elinan ankara ilme ja fatabuurin ihmeelliset tavarat. Ja minkä huoneen ikkunasta lensikään se tykinkuula jonka ilmavirta tempaisi tontun lakin nurinpäin ja sai hänet näkyväksi?
Kirja julkaistaaan tällä viikolla Turun kirjamessuilla ja sitä saa vastedes Turun linnan museokaupasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti