The Sherlock Holmes Museum on paitsi fiktiivisen henkilön "kotimuseo", myös pyhiinvaelluskohde faneille ympäri maailman. Edellisellä Lontoon-matkalla 2013 olimme käyneet sen luona viimeisenä matkapäivänä, mutta tuolloin ei huvittanut jäädä jonottamaan kesähelteessä. Nyt olimme paikalla heti ensimmäisinä aamulla. Lippu ostetaan viereisestä matkamuistomyymälästä ja sisään mennään tästä ovesta, jolla "poliisi" tarkistaa liput.
Osoitetta Baker Street 221B ei Sir Arthur Conan Doylen aikana ollut, vaan tämä osa katua tunnettiin nimellä Upper Baker Street. Nyt tällainenkin osoite on (joskin museon varsinainen osoitenumero on 239), ja siihen on sijoitettu Conan Doylen kertomuksiin ja niiden kuvituksiin perustuva asunto. Jos asukas onkin fiktiota, on talo itse aidosti viktoriaaninen: käytettävissä oleva siivu talosta kapea ja korkea, portaat kapeita...
ja huoneet pieniä. Ensimmäisessä (eli meikäläisittäin toisessa) kerroksessa on Holmesin huoneisto työtiloineen.
Takan ääreen (siinä palaa oikea tuli) voi istahtaa deerstalkerhattu päässään tutkimaan suurennuslasilla knallia ja yrittää selvittää mitä sen kantajasta saisi pääteltyä.
Ikkunan ääressä on laboratorio todisteiden tutkimiseen, ja tietysti se kuuluisa viulu.
Holmesin aamiaispöytä. Useinhan yhteinen aamiainen Watsonin kanssa jäi lyhyeksi kun piti kiirehtiä ratkaisemaan tapausta.
Holmesin makuuhuone, sisustus sielläkin viktoriaanisen runsasta.
Kerrosta ylempänä ovat tri Watsonin ja taloudenhoitaja rouva Hudsonin huoneet. Ne olivat täynnä kaikenlaista seikkailuihin viittaavaa esineistöä.
Lasikupissa on insinööri Hatherleyn peukalo, jos joku ihmettelee.
Pysti Kuudesta Napoleonista - itselläni on samanlainen, mutta ei kannattane sitä rikkoa koska Borgioiden musta helmi jo löytyi.
Kolmannessa kerroksessa oli vahanukkeina hahmoja kuuluisimmista tarinoista, tässä professori Moriarty sekä kiristäjä C.A. Milvertonin ansaittu loppu.
Baskervillen koira näytti jokseenkin alakuloiselta, mutta ketäpä ilahduttaisi joutua trofeeksi seinälle.
Naapurihuoneessa tohtori Grimesby Roylott on joutunut murha-aseena käyttämänsä käärmeen uhriksi. Vieressä kerjää Halkihuulinen kerjäläinen.
Aivan ylinnä, katon alla, oli vielä käymälä...
...ja tilaa matkalaukuille. Arvoituksia kierrettiin ratkomassa ympäri Etelä-Englantia joskin itse muistan mukaan otetun yleensä vain revolverin.
Matkamuistomyymälän kautta kadulle palattuamme oli museon edessä jo pitkä jono. Väkeä riittää ympäri vuoden, eikä kovin monta kävijää sisään kerralla mahdukaan.
2 kommenttia:
Hieman aina jännittää nuo museokohteiden aidot tulet, mutta tuohan ne ihan eri tavalla tunnelmaa.Tuolla varmasti riittää ttkimista niin faneille kuin muillekin. Etnekin jos sinne on ripoteltu tuollaisia ylläreitä (peukalo). :D
Rajoittaako "ovimies" vierailijoiden sisäänpääsyä? Oliko siellä sellainen 1h/per vierailja vai saiko siellä oleilla ihan oman aikansa?
Juu, "poliisi" mitä ilmeisimmin laskee montako on kerrallaan sisällä ja päästää uusia sisään sitä mukaan kuin entisiä poistuu. Ainakin me pyörittiin siellä kohtuullisen kauan (ei toki tuntia sentään), muttei kukaan pois hätistellyt.
Lähetä kommentti