Naantalin Kultarannassa on käyty, koska paikan historiasta, ihmisistä ja sisustuksesta on juuri ilmestynyt kirja. Nykyisen tasavallan presidentin kesäasunnon sisustus on ehditty uusia useammankin kerran, eikä viimeisin vuodelta 1982 saa juurikaan kiitosta.
Kolmantena täkäläisenä kohteena on ollut Piikkiössä (nyttemmin osa Kaarinaa) sijaitseva, yksityiskodiksi kunnostettu Kuninkaantien varren kestikievari. Muualla kotimaassa on käyty Heinolassa, jossa museonjohtaja Kari-Paavo Kokin kodin joulusisustus on dokumentoitu perusteellisesti.
Ruotsissa on vierailtu taiteilija Anders Zornin kotimuseossa. Rakennus on melkoista peikkolinnatyyliä ja panee miettimään miksi suomalainen ja skandinaavinen kansallisromantiikka oli niin antiklassista. Korvaan särähti miten "Zorn lahjoitti kaikki taideteokset, kokoelmat ja koko omaisuutensa Ruotsin valtiolle". Suomessa häntä kirottaisiin siitä että raskautti yhteiskuntaa moisilla kiinteistömenoilla - vai tarkoittiko omaisuus myös pääomatuloja niiden maksamiseen? Kaiken kaikkiaan on surullista miten kulttuuriperintö on muuttunut pelkäksi julkisen talouden menoeräksi, jonka kanssa on tuskailtava vuodesta toiseen.
Kiiltelevinä esineteemoina ovat kristallikruunut joiden tyylihistoria käydään läpi, sekä Aleksanteri III:n puolison, keisarinna Maria Fjodorovnan korukokoelma, jonka rippeitä on säilynyt yksityisomistuksessa Coloradossa asti. Jälkimmäisen artikkelin kirjoitta Ulla Tillander-Godenhielm on saavuttanut melkoisen asiantuntemuksen koruhistorian alalla.
Ja kas, uusi hopea-aiheinen kirja näyttää julkaistun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti