Arvon mittana oli käytetty jo aiemmin vaikka mitä, mm. paistinvartaita (!), mutta lyydialaisten oivallus 600-luvulla eKr. oli leimata painoltaan määrämittaista jalometallia, kullan ja hopean luonnossa tavattavaa sekoitusta eli elektronia. Seuraava vaihe oli lyödä rahoja joko kullasta tai hopeasta, mutta näistä tuli jokapäiväiseen käyttöön turhankin arvokkaita, jolloin ne jouduttiin tekemään minimaalisen pieniksi (pienimmät tunnetut hopearahat ovat riisiryynin kokoisia). Huomattava keksintö oli alkaa lyödä vaihtorahoja kuparisekoitteesta, lähinnä messingistä.
Kreikan ja Rooman rahaoloista kerrotaan keskeisimmät käänteet. Rahaliitot ja yhteisvaluutta kaupunkivaltioiden kesken tunnettiin jo tuolloin. Roomalaisten tumpelointi raha-asioissaan oli minulle jo ennestään tuttua, ja vaikeaa valtioiden raha-asioiden järjestely yhä edelleen on, kuten Venäjä juuri viimeksi sai kokea, eurokriisistä puhumattakaan.
Rahojen ulkoasun ja ja niissä esiintyvän symboliikan kehitys oli itselleni mielenkiintoisinta. Suurin osa kirjan kuvituksena olevista rahoista on esitetty 1:1 skaalassa, mikä antaa kyllä hyvän käsityksen niiden koosta (monet, kuten jo edellä todettiin, olivat tavattoman pieniä), mutta ei tee oikeutta niiden yksityiskohtien rikkaudelle, nehän tulevat esiin vain suurennoksina.
Kirja on kaiken kaikkiaan hyvä johdatus antiikin rahojen maailmaan, joka todellakin on universumi sinänsä, se valkeni minulle viimeistään kuunnellessani viime lauantaina Turun linnassa Vanhan rahan päivänä professori Jyrki Muonan pitämää luentoa väärennetyistä antiikin rahoista.
Aiheesta lisää toisaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti