Rannasta avautuikin näkymä Geneven kuuluisimmalle maa- vai pitäisikö sanoa vesimerkille, 140 metriä korkealle veisuihkulle nimeltä Jet d'Eau.
Muutapa ei ollut tehtävissä kuin syöttää lintuja...
katsella laivaravintoloita jotka kaikkialla maailmassa näyttävät samanlaisilta...
ja uskaltautua niin lähelle suihkulähdettä kuin suinkin, muistaen että ilmassa on joka hetki 7000 litraa vettä jonka tuulenpuuska voi silmänräpäyksessä kääntää roiskumaan toiseen suuntaan.
Järvi jatkuu Geneven luona jokena ja sen yli vie silta, josta mieleen muistuivat gallialaiskaksikon ongelmat albumissa Asterix ja alppikukka. Siinähän nämä joutuvat antiikin Genavassa vähän väliä uimasille vaikka Julius Caesarin hävittämä silta oli jo korjattu.
Rantapuistosta löytyi vielä tämä hauskanen toteemipaaluksi (?) veistetty pystyynkuivunut puunrunko...
mutta kiistää ei voi että vähän heikollle tolalle Montreux'n tavoin jäi Geneveen tutustuminen. Matkamuistojen suhteen onni oli parempi, rannalla oli kojuja joista saimme Sveitsin ja Geneven liput, kahvimukin museon kahvihuoneeneen vietäväksi ja muutakin pientä. Kaupungista paluumatkalle lähtiessä olokin jo koheni, mutta vatsasairaus iski meihin muutamaa päivä myöhemmin entistä kovempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti