Mont Blancin juurella

Aostasta suunnattiin kohti länttä. Pohjoisessa olisi Iso Sankt Bernhardin sola vienyt Sveitsiin, etelämpänä Pieni Sankt Bernhardin sola Ranskaan, mutta jälkimmäiseen maahan on vuodesta 1965 saakka päässyt helpoimmin Mont Blancin tunnelin kautta. Tunneli on lähemmäs 12 kilometrin pituinen ja nopeus ja liikennemäärät tarkoin säädeltyä, varsinkin vuoden 1999 tuhoisan onnettomuuden jälkeen. Ripeästi tuo osuus kuitenkin taittui ja sitten oltiinkin Ranskan Alppien maisemissa.

Pari seuraavaa yötä vietettiin Chamonix'sta muutaman kilometrin päässä olevassa Les Houchesissa, aivan Mont Blancin massiivin juurella. Se avautui hotellin takapihan puolella eikä siitä oikein osaa sanoa missä yksi vuori loppuu ja toinen alkaa, tasaisen maan asukkaalle ne olivat yhtä vaikuttavia kaikki.

Jossain pilviin kietoutuneena se Euroopan korkein huippu sitten oli, 4810-metrinen, tai paljonko se jääpeitteen vaihtelun vuoksi onkaan.

Illan hämärryttyä taivaskin kirkastui. Euroopan korkein kohta oli tuo paljaan kielekkeen takainen lumipeitteinen huippu. Nyt se oli sitten nähty ja mihinpä tahansa vuoristoihin maanosassamme vielä eksyisimme, eivät ne tälle vetäisi vertoja. Haikeaksi veti vuoristoturistin mielen tuo.

Itse kylästä ei kummempaa kerrottavaa ole, lähinnä se koostui alppimajojen tyyliä jäljittelevistä hotelleista kuten omammekin. Niistä muutama tässä lähtiäisaamun kuvassa.

Les Houchesista käsin käytiin Sveitsissä, siitä myöhemmin.