Syyriaa kauemmas ei fatimidien valta kuitenkaan ulottunut ja sieltäkin he joutuivat väistymään rannikon jouduttua ristiretkeläisten valtaan 1000-luvun lopulta lähtien. Lopullisesti dynastian pani viralta Saladin vuonna 1171. Fatimidien valta keskittyi siis Egyptiin ja varsinkin Kairoon, jonka he nostivat asemaan jonka se on arabimaailmassa säilyttänyt ja joka sai heiltä nimensäkin, al-Qahira eli "Voittoisa".
Fatimiditaidetta käsittelevän Jonathan Bloomin kirjan Arts of the City Victorious otsikko viittaa siten hyvästä hyvästä syystä nimenomaan Kairoon. Siellä ovat aikakaudelta säilyneet moskeijat ja siellä oli kalifien legendaarinen palatsi, jonka aarteet hajosivat maailman tuuliin kolmessa osassa. Toisin kuin tähän asti luulin, vuoden 1068 ryöstö tyhjensi vain palatsin uloimmat osat. Vuonna 1154 pakoon lähtenyt suurvisiiri vei mukanaan sen minkä sai, mutta kaikki joutui ristiretkeläisten käsiin näiden ryöstettyä Syyriaan pyrkineen karavaanin. Vielä Saladinin noustessa valtaan oli jäljellä paljon mitä uusi hallinto huutokauppasi vielä pitkään.
Bloomin kirjan luvut käsittelevät vuorotellen arkkitehtuuria ja taidekäsityötä, ja kiinnostavampi on tuo jälkimmäinen, varsinkin "vuorikristalli-" eli kvartsiesineet, joista aiemmin olikin jo puhe. Niitä, ja toki muitakin arvoesineitä, päätyi ristiretkeläisten ja heitä seuranneiden kauppiaiden käsin ja sitä myöten Euroopan kirkkojen ja ruhtinaiden aarrekamioihin. Yksi niistä on kirjan kannessa ja kuuluu Venetsian San Marcon katedraalin kokoelmiin. Ilmeisesti kvartsin työstämisen taito (kuten muitakin käsityön taitoja) tuli shiialaisten käsityöläisten mukana Basran seudulta, josta nämä muuttivat uskonveljiensä hallitsemaan Egyptiin.
Tutkijoilla on tapana rakastua tutkimuskohteeseensa ja lukea sille merkityksiä yli todistusaineiston. Bloom pystyy tämän välttämään ja itse asiassa hän on varsin kriittinen fatimiditaiteen vaikutuksen suhteen, vaikkapa Sisilian normannivaltakunna osalta, jonka taiteeseen Maghrebilla ja varsinkin Andalusialla lienee ollut tärkeämpi rooli.
Voisinpa sanoa että tämä on yksi parhaita kirjoja joita islamilaisesta taiteesta joita olen lukenut (totta puhuen ne ovat olleet enimmäkseen yleisesityksiä). Sivulla 193 Bloom äityy kuitenkin pöyristyttävän revisionistiseksi. Muhammad al-Idrisi ei kuulemma ollut maantieteilijä ensinkään eikä tiennyt kartografiasta mitään! Sisilian normannikuninkaan Roger II:n hoviin hänet oli kutsuttu vain korkean syntyperänsä vuoksi, koska Roger kaavaili käyttää häntä nukkehallitsijana Pohjois-Afrikkaan suuntautuvissa valloituksissaan. Lähteenä näyttää olleen Bloomin oma artikkeli eräässä toisessa julkaisussa joten hämäräksi jää mihin väite lopulta perustuu. Syynä tähän mielenkuohuun on tietysti se, että al-Idrisin maailmankartan Tabula Rogerianan väitetään olevan ensimmäinen jossa Suomen alue esiintyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti