Vuosikirjassa on jälleen kaksi artikkelia, niistä ensimmäinen museonjohtaja Nils Cleven muistokirjoitus edeltäjälleen Walter von Konowille (1866-1943). Konow oli museon ensimmäinen intendentti, joka oli virassaan vuodesta 1897 vuoteen 1933. Cleven mukaan Turun kaupungin historiallinen museo kehittyi tuona aikana "vähäpätöisestä maaseutukokoelmasta suureksi museoksi". Hänen aikanaan linnan näyttelyhuoneet viisinkertaistuivat 15:sta 75:een, ja nimenomaan Konowin perintöä ovat esilinnan tyylihuoneet eli interiöörit.
Vannoutuneena esteetikkona Konowilla oli varma näkemys miltä niiden tuli näyttää. Kokoelmahuonekaluja maalattiiin ja verhoilukankaita ja tapetteja ostettiin Kööpenhaminasta ja Pariisista saakka. Lopputulos "muistutti enemmän kuninkaallisten linnojen kuin tavallisten suomalaisten kotien tunnelmaa", mutta yleisöön se vetosi. Kansantaiteesta, ryijyjä lukuun ottamatta, maisteri ei juuri perustanut, mutta säätyläispukuja kertyi hieno kokoelma, ja niihin myös surutta pukeuduttiin intendentin ohjaamissa historiallisissa kuvaelmissa. Niin, ja aloittihan hän kokoelmien numeroinnin pääsarjan, jota me nykyiset kokoelmatutkijat yhä jatkamme.
Ennen kaikkea Konow oli (kuten nykyään sanottaisiin) hyvin verkostoitunut sosiaalinen vaikuttaja, ja kokoelmien karttumiseen hänen luomillaan suhteilla oli olennainen merkitys - päänumeroiden luku nousi hänen aikanaan 4500:stä 13000:een. Suosittu seuramies oli museonsa elävä käyntikortti. Eläkkeelle jäädessään hän sai asunnokseen linnanpuistossa sijainneen Bagarlan kartanon, mutta kuten tiedämme, se paloi talvisodan pommituksissa.
Toisena artikkelina on Irja Sahlbergin Turun vanhat köydenpunojanradat ja Luostarinmäen köydenpunomo. Sahlberg kertoo kyödenpunojien historian ja merkityksen (laivojen varustelu) Turussa ja kuvailee sitten eri työvaiheet, kuvituksena työskentelyä käsityöläismuseon radalla. Teksti on aivan piukassa ruotsinvoittoista ammattislangia, josta vain yksi näyte: Snöörättäessä eivät langat olleet kiinnitettyinä följariin vaan kiertohakaan eli lööpparin. Itse en artikkelin perusteella ymmärtänyt köydenpunonnasta suoraan sanoen hölkäsen pöläystä.
Vuosikertomus 1943 toteaa päänumeroiden lisääntyneen 82:lla ja esineiden 634:llä, vuoden viimeinen pänumero oli 13730. Turun linna aukesi sodan tuhojen vuoksi vasta 24. huhtikuuta. Mielenkiintoinen on maininta siitä, miten Irja Sahlberg jatkoi edellisenä vuonna aloitettua kartanoiden inventointia. Tuosta hankkeesta kertova julkaisu Rakkaudesta rakennuksiin - Kartanot Irja Sahlbergin tutkimuskohteina ilmestyi vastikään osana tätä samaa vuosikirjasarjaa (Aboa 2011-12).
1 kommentti:
Konowista kiinostuneet ovat tervetulleita ensi kesän korvalla avattavaan Turun linnan perusnäyttelyhuoneeseen. Siellä saattaa tavata itsensä intendentin näyttelyn rakentamis -tai oliko se nyt -purkamispuuhassa.
Lähetä kommentti