ja sen jälkeen rintama olikin taas Siinailla.
Turkkilaiset ostivat aikaa pienillä rintamantakaisilla sissiretkillä, jotka pakottivat ranskalaiset vetämään joukkojaan mm. Kairon uudelleenvaltaamiseen. Kuten näkyy, Turkin varsinainen rintama on tässä vaiheessa jo murskattu, taisipa taas komentohalvauskin auttaa asiaa.
Syyria-Palestiinan suojana oli enää hutera rintamanpoikanen, mutta huomatkaa pino oikealla.
Napoleon ei ollut muistanut Turkkilaisten maihinnousukapasiteetin (joka brittien intervention vuoksi oli jopa parantunut) olemassaoloa, joten brittiläis-turkkilainen joukko-osasto nousi maihin miehittämättömässä Abukirissa ja valtasi laivaston tykistötulen avittamana vähäisen varuskunnan varaan jätetyn Aleksandrian. (VP Taken kertoo Ranskan tieteellisen retkikunnan tutkineen Rosettan.)
Hätäisesti kokoon kaavittu ranskalaisten vastahyökkäys ei ollut tarpeeksi voimakas valtaamaan takaisin Ranskan ainoaa huoltolähdettä...
joten koko Ranskan armeija kuukahti huollottomuuteen oman vuoronsa lopussa. Totta puhuen aikamoinen onnenkantamoinen, jo siksikin että heitin Aleksandrian valtaustaistelussa kuutosen, ja ylipäätäänhän homma saattoi onnistua vain koska paikan puolustus oli jäänyt retuperälle. Ilman sitä ei Turkki voi voittoa odottaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti