Kirjan kuvituksena on keskiaikaista periodikuvitusta, muutama rekonstruktiopiirustus (mm. kannen Crécy) ja ennen kaikkea valokuvia historianelävöityksesta ja kokeellisesta arkeologiasta, mm. nuolenvalmistusta ja ampumisasentoja.
Kirja on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, ja varsinkin on piristävää lukea yleisen pitkäjousihypetyksen sijasta jotain aivan uutta. On tullut tavaksi sanoa, miten pitkäjousen jänteet olisivat kastuessaan menneet piloille ja siksi englantilaiset pitivät niitä hattujensa alla. Loades kertoo asian olleen päinvastoin: luuliimalla käsitellyt jänteet kestivät hyvin vettä, vaarana oli pikemmin niiden kuivuminen ja haurastuminen, joten hikinen hatunläysä oli niille ihanteellinen sijaintipaikka.
Jossain määrin uutena minulle tuli jousen merkitys meritaisteluissa, joissa sitä voitiin käyttää kahdella tapaa, joko yrittämällä sytyttää vihollisalus etäältä tulinuolilla, tai kohdistamalla nuolisade sen puolustajiin entrausvaiheessa juuri ennen lähitaistelua. Itse asiassa pitkäjousen merkitys säilyi merellä pitempään kuin maalla. Englantilaisten omasta Wasa-laivasta, 1545 uponneesta ja 1982 nostetusta Mary Rosesta, on löydetty satoja pitkäjousia ja tuhansia nuolia, ja pitkäjousta käytettiin taisteluissa vielä Francis Draken maailmanympäripurjehduksella 1577-80.
Loades pohtii kirjan lopussa myös nuolten vaikutusta taistelukentällä. Vaikka kantama saattoi olla suuri, ei kaariammuntaa kannattanut käyttää, vaan todennäköisesti jousimiehet ampuivat "suorasuuntaustulta" lähietäisyydeltä. Pitkäjousen nuolten läpäisyvoima on ollut hartaiden ennallistusten kohde, ja kohtisuoraan liikkumattomaan maalin optimietäisyydeltä ammuttujen nuolten on todettu läpäisevän vaikka mitä, mutta kuinka usein sellainen oli mahdollista taistelukentän kaaoksessa? Loades näyttää ajattelevan, että pelkkien osumien voima (lävistivät haarniskoinnin tai ei) ja runsaus kulutti kohteena olevia vastustajia (blunt trauma).
Kirjassa on mielenkiintoisia laskelmia myös siitä, miten valtavia määriä taistelut kuluttivat nuolia, kaikki korkealaatuista käsityötä ja ilmeisesti historian kalleimpiin kuuluvia ammuksia. 7500 jousimiestä saattoi kuluttaa 60000 nuolta minuutissa, ja vaikka (jos taistelu voitettiin) monet voitiin korjata talteen, on esim. Crécyn sotaretken nuolimääräksi esitetty 1-2 miljoonan nuolen arvioita. Nuolten säännöstely ja toimittaminen jousimiehille taistelun aikana oli logistiikan keskeisiä kysymyksiä.
Kaiken kaikkiaan pitkäjousi ei sellaisenaan ollut mikään ihmease, vaan sen avulla saavutetut voitot olivat aina onnistunut yhdistelmä maaston hyväksikäyttöä ja eri aselajien yhteistyötä, siis viime kädessä sodanjohtotaitoa, summaa Loades.
Mike Loades on myös ollut tekemässä sarjan Weapons That Made Britain pitkäjousta käsittelevää osaa:
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti