Nainen pelastuu avaruudesta

Elokuvissa tulee käytyä niin harvoin, että pitää kommentoida jokaista näkemäänsä rainaa. Gravity sai niin hyvät arvostelut sekä lehdissä että tutuilta että pakkohan sitä oli mennä katsomaan. Ja ONHAN se toki jännittävä, itse asiassa liiallisuuksiin asti. Kun päähenkilö jo ties monettako kertaa saa kiinni siitä avaruusaluksen tai -aseman vihonviimeisestä hantaakista, alkaa muutoin vaikuttava realismi jo kärsiä.

Komeat näkymät maan kiertoradalta on jo monesti kehuttu, ja kyllä ne sitä ovatkin. Näyttävää räiskettä riittää kun venäläiset tuhoavat seonneen (?) vakoilusatelliittinsa ohjuksella (??) ja syntynyt avaruusromu piiskaa hajalle kaiken tielleen osuvan (niin että sirpaleet lentävät 3D:nä silmille), paitsi sitä kulloistakin ajoneuvoa, jonka päähenkilö tarvitsee selviytyäkseen.

Jotenkin tämä ei vain kaikkia kehuja lunastanut. Viimeisenä rutinana vielä se, että vaikka avaruudessa ei räjähdyksiä kuulunutkaan (kuten ei oikeasti kuulukaan), niin taustamusiikki pauhasi senkin edestä niin että korvissa soi kun teatterista poistui.