Obinitsasta huristeltiin Piusan hiekkakuoppien kautta (niistä toiste) itärajalle Värskaan. Siellä on Seto Talumuuseum.
Paikka on 3/4 umpipiha, ja rakennukset koottu eri puolilta Setumaata. Ennallistus kuvaa 1920-luvun oloja ja toi jälleen mieleen suomalaiset kotiseutumuseot.
Vähän matkan päässä oli muita rakennuksia, tässä savipaja.
Tsäimajassa...
...tarjoiltiin matkan paras ateria, setukaisten perinneruokaa, jonkinlaista puuroa lisukkeineen.
Setojen puvut ja kulttuuri on kovastikin venäläisen näköistä, hehän ovat ortodokseja, mutta puhuvat viroa. Heidän historiastaan vaikuttaa olevan monenlaisia käsityksiä, meille kerrotun mukaan he olivat olleet Petserin luostarin talonpoikia ja sen vuoksi tulleet ortodokseiksi. Olot eivät olleet niin kovat kuin maaorjuuteen joutuneilla muilla virolaisilla, ja totta onkin että maaorjuus oli Venäjällä vasta varhaisen uuden ajan ilmiö ja tuli lopullisesti voimaan vuonna 1649.
Venäjän raja oli lähellä ja sinne mentiin seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti