Viro koostuu karkeasti ottaen pohjoisosaltaan kalkkikivestä ja eteläosaltaan hiekasta, jälkimmäinen devonikauden perintöä. Piusa koopad on paikka, jossa hiekka on erityisen hienoa, ja siellä sitä on kaivettu jo pitkään. Paikka on tätä nykyä matkailunähtävyys opastuskeskuksineen.
Hiekkaperäiseen maahan on kaivettu, ihmeellistä kyllä, syviä ja pitkiä luolia, tässä joidenkin suuaukkoja.
Opastuskeskuksen kautta olisi päässyt lisämaksusta kulkemaan tunneleissa, tässä vain kurkistus pleksin takaa. Lepakoiden suosiossa ovat tunnelit myös.
Hiekkapintaan on kaiverrettu nimiä ja päiväyksiä samaan tapaan kuin Pärnujoen törmään Torissa.
Lähellä oli myös "avolouhos", josta hiekkaa oli kaivettu pohjaveteen asti mm. lasiteollisuuden käyttöön. Saharaksihan sitä tietysti sanottiin.
Olin itse jemmannut Saharan hiekkaa matkamuistoksi Sakkaran pyramidin luona ja pitänyt sitä kovinkin hienojakeisena, mutta tämä oli kyllä vieläkin hienompaa, kuin tomua.
Opastuskeskuksen aulassa Foucault'n heiluri piirteli kuvioita hiekkaan, en tosin osaa sanoa varmaksi toimiiko periaate noin lyhyellä heilurilla.
.
2 kommenttia:
Varmasti mielenkiintoiset kuopat ja luolastot, muta katakombikokemusten jälkeen ei taitaisi olla meikäläisen paikka... :S
Itse en oikein kyennyt vakuuttumaan että hiekkaan louhitut tunnelit pysyvät sortumatta vuosikaudet, mutta pakko se kai on uskoa.
Lähetä kommentti