Tutustuminen vironruotsalaiseen elämään alkoi Tallinnasta, ruotsalaisen seurakunnan Pyhän Mikaelin kirkosta (myös Tallinnan suomalaisen seurakunta pitää siellä jumalanpalveluksensa) Se on paremmin tunnetun Nigulisten kirkon eteläpuolella, ja portti pihalle näyttää tältä.
Pyhän Johanneksen hospitaalina tunnetun entisen vaivaistalon seurakunta sai käyttöönsä suuren Pohjan sodan jälkeen 1700-luvun alussa. Kirkkona rakennus toimi toiseen maailmansotaan ja ruotsinkielisen vähemmistön joukkopakoon saakka. Kirkoksi se palasi Viron itsenäistyttyä uudelleen.
Saarnastuoli.
Alttaripäädyn seinäsyvennyksissä oli pieni näyttely kirkon vaiheista...
...ja alhaalla kryptassa laajempi kirkollisen esineistön näyttely, hieman meidän tuomiokirkkomuseomme tapaan.
Näin myös ensimmäistä kertaa vironruotsalaisten oman lipun, jossa Viron lipun valkoinen raita on korvattu Ruotsin lipun väreihin viittaavalla keltaisella.
Tallinnasta matka jatkui länteen Rannarootsimaahan, Harjumaan ja Läänemaan rannikkoseuduille.
Raportointia matkasta tulossa harvakseltaan Kaponieerin siirtyessä ilmestymisessään nyt kesäaikatauluun.
1 kommentti:
Näyttääpä tämä kirkko Rooman katolisten kirkkojen yltäkylläisyyden jälkeen ihanan rauhoittavalta.
Lähetä kommentti