Luettelointi sujui rivakasti, kunnanvaakunat on verkossa esitelty perinpohjin suunnittelijoitaan myöten, ja varmemmaksi vakuudeksi oli kunnan nimi merkitty kaikkien taakse. Myös nämä olivat tunnettujen heraldikkojen työtä: Gustaf von Numers, Olof Eriksson, Ahti Hammar ja Kaj Kajander tunnetaan yhteensä kaiketi satojen kunnanvaakunoiden suunnittelusta.
Tehtäväksi jäi määrittää materiaali (kaikki ovat vanhempaa kipsistä mallia), ottaa mitat ja kirjata satunnaiset valmistusmerkinnät:
Samalla sain perehtyä kuntaliitosten heraldisiin kuvioihin (pun intented), joita en erityisemmin ollut tullut ajatelleeksi, esimerkki vaikkapa tässä:
Ennen vuoden 2009 alkua nämä olivat (vasemmalta oikealle) Askaisten, Lemun ja Maskun vaakunat. Tuolloin kunnat yhdistyivät ja uusi kunta otti nimekseen Masku, mutta vaakunakseen Askaisten vaakunan marsalkansauvoineen. Milloin kaksi kuntaa yhdistyivät, on toisesta otettu nimi ja toisesta vaakuna. Tässä tapauksessa Lemu menetti sekä nimensä että vaakunansa (toki se säilyi epävirallisena kotiseutuvaakunana), mikä oli sinänsä harmi, sillä siihen liittyy yksi hauskimmista tarinoista: Lemun asukkaat halusivat siirtää kirkkonsa uuteen paikkaan, ja varastivat (!) sitä varten hirret Nousiaisista; kirkko rakennettiin paikalle, jossa hirsikuorma kaatui - siitä vaakunan risti ja kärrynpyörä.
Luetteloinnin lopputulos WebMusketin "Näytä kuvat"-modessa:
Jäljellä on vaakunoiden sijoittaminen säilytystiloihin. Todennäköisimmin se toteutetaan asettamalla vaakunat pystyyn yläreuna alaspäin sopivan kokoisiin pahvilaatikoihin, ja laatikot edelleen ilmastoltaan kuivaan varastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti