Tuokiokuvia kolmannesta pelikerrasta, vaihteeksi myös Kaarle XII:n näkökulmasta.
Karoliinien koukkaus pohjoisten korpien kautta jatkui, ja ulottui jo lähes Moskovan porteille. Lewenhauptin armeija tosin tuhoutui reissussa, mikä aiheutti ruotsalaisarmeijoiden täydennysten "ostohinnan" kaksinkertaistumisen (toinen boksi Swedish attrition trackillä).
Turkkilaisetkin käväisivät pikaisesti rintamalla. Minkä yksi diplomatiaheitto toi, sen toinen vei. Olimme näemmä unohtaneet että pelistä pudotettu valtio on neljä vuotta eli kierrosta jäähyllä ennen kuin sitä voi taas mukaan vongata. Samoin oli jäänyt huomaamatta että ykköstä suurempaa varuskuntaa voi piirittää vain armeija, ei rykmentti.
Suomenlahdella nähtiin kerrassaan meritaistelu! Tanskan laivasto purjehti laatuunsa luottaen haastamaan ruotsalaiset. Näiden komentaja taktikoi raa'asti vetäyttämällä toisen osastonsa Tukholman suojiin ja jättämällä toiden vihollisen upotettavaksi. Laivastopariteetin horjuttua Britannia lähettäisi oman laivasto-osastona Ruotsin tueksi.
Norjassa jatkui kissa ja hiiri -leikki ruotsalaisten kukistaessa pieniä varuskuntia ja tanskalaisten valtaillessa niitä takaisin. Huolto on Norjan vuorilla kummallekin vaikeaa.
Katsaus Saksaan koalition näkökulmasta. Saksilaiset valtasivat Bremen-Verdenin (piilossa vasemmanpuoleisimpien harmaiden nappuloiden alla) ja Pommerin, mutta Wismar osoittautui liian kovaksi palaksi Hannoverin joukoille.
Peliä ehdittiin lähes loppuun asti, jonnekin vuoden 1718 tienoille, eikä Ruotsin voittoa tunnu uhkaavan mikään. Koalition vahvin jäsen Venäjä on tungettu ahtaalle, eivätkä Saksin operaatiot Pohjois-Saksassa paljon tilannetta heilauta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti