Hyviä ja pahoja raitoja

Ranskalaisen Michel Pastoureaun kirjanen The Devil's Cloth: A History of Stripes on raitojen ja varsinkin raidallisten vaatteiden historia keskiajalta nykypäiviin. Keskiajan ihmiselle raidat, varsinkin vaakaraidat olivat kauhistus, väittää Pastoureau. Syitä voi hakea raamatusta, jonka kielto sekoittaa vaatteissa eläin- ja kasvikuituja esitettiin eräissä kohdin niin epäselvästi että sen saattoi tulkita kieltävän kaksiväriset vaatteet. Toisaalta keskiajan ihminen "näki" kuvalliset esitykset ikäänkuin kerroksina ja luki ne pohjalta ylöspäin: ensin tausta, sitten sen päällä olevat hahmot jne. Raidallinen kuvio uhmasi tätä logiikkaa: kumpi raita oli taustaa ja kumpi sen päällä olevaa kuviota?

Olipa näistä perusteluista mitä mieltä hyvänsä, (vaaka)raidallinen vaatetus liitettiin joka tapauksessa epäilyttäviin hahmoihin, ritaritarinoiden pettureihin ja muihin konniin; narreihin, hulluihin, pyöveleihin, yleensäkin kaikkiin yhteisön hyljeksittyihin. Jos Hollywood ottaisi tästä opiksiin, se pukisi keskiaikaleffojensa pahikset iänikuisen mustan sijasta raitoihin!

Sen että raitoja todella vieroksuttiin, todistaa karmeliittamunkkien tapaus 1200-luvun puolivälistä. He saapuivat Ranskaan Palestiinasta raidallisissa kaavuissaan, ja sellainen skandaali asiasta syntyi että heidän oli niistä lopulta luovuttava.

Vaakaraitojen huono maine palasi 1800-luvun vanginpuvuissa, jotka elävät edelleen popolaarikulttuurissa, varmaankin tunnetuimpina kantajinaan Daltonin veljekset. Mitään jatkumoa ei kirjoittaja tälle voi todistaa ja mieleen tulee eikö raidoissa ollut kyse vain niiden näkyvyydestä ja karkaamisen vaikeuttamisesta? Vaakaraitoja oli myös merimiespaidoissa, mutta oliko niissäkään kyse alistetusta asemasta (verrattuna päällystöön) vai työturvallisuuteen liittyvästä näkyvyydestä? 1800-luvun jälkipuolela ne kuitenkin siirtyivät rannalle uimapukuihin: valkoiset kokouimapuvut kun olisivat kastuessaan olleet liian paljastavia.

Pystyraitojen maine on sen sijaan ollut aina parempi ja niiden ensimmäinen huippukausi nähtiin renessanssipuvuissa. Uusi tuleminen koitti 1700-luvulla Amerikan ja Ranskan vallankumouksen myötä, Ranskassa raidat olivat vallankumoukselliselle de rigueur, ja Yhdysvalloissa raidat komistivat uuden valtion lippua (stars and stripes!).

Raidat ovat sen koommin löytäneet tiensä monenlaiseen käyttöön ja niiden kirjaamisessa nykyaikana Pastoureaulta tuntuu ajoittain karkaavan mopo käsistä. Vaikea on usein tietää missä faktat loppuvat ja missä kaunokirjallinen filosofointi alkaa, ilmiö joka on tuttu muustakin lukemastani ranskalaisesta historiakirjallisuudesta.