Nürnberg

Hildesheimista matka jatkui Baijerin Nürnbergiin, jonka (samaan tapaan uudelleen rakennetussa) historiallisessa keskustassa ehdimme illansuussa kierrellä.

Linna sijaitsi vanhan keskustan pohjoisreunassa, asiaankuuluvan korkealla mäellä ja asiaankuuluvan korkein muurein ja syvin vallihaudoin varustettuna:

Sisäänkäynnin vieressä sijaitsi Hexenhäusla-niminen oluttupa:

Linnan kujat eivät näemmä saaneet kameroitamme räpsymään, tässä kuitenkin yksi näkymä linnan sisäpuolelta:

Linnan näköalapaikalta aukesi sen sijaan näkymä kaupunkiin:

Alhaalla keskustassa huomiota kiinnitti mm. tämä landsknecht-aiheinen seinämaalaus:

Ja tässä samainen talo hieman toisesta suunnasta:

Proosallista kyllä kyseessä on Teollisuus- ja kauppakamarin rakennus!

Frauenkirche on 1300-luvulta:

Tässä sammakkoperspektiivistä:

Näkymä Nürnbergin halki virtaavan Pegnitzjoen sillalta, taustalla osittain joen päällä sijaitseva Heilig-Geist-Spital:

Marktplatzille palatessa löytyi tällainen veistos:

Laivaa kiertää teksti Gewalt und Technik und Resignation zerstören das Leben. Der Tod lacht Hohn. Tämä Jürgen Weberin Narrenschiff-veistos on siis saanut innoituksensa Narrien laivasta.

Marktplatzilla on tietysti kaivo:

...ja kaivolla pienoinen putto, musikaalinen, luutustansa päätellen:

Tätä kuvaa katsellessa tulee mieleen menikö jälleenrakennus kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaan vai tuliko erkkeri väärään taloon?

Nürnberg oli Albrecht Dürerin kotikaupunki ja sitä ei pääse unohtamaan:

Dürerin kotitalo on museona ja se on ns. ristikkotyyliä. Juuri se ei kameran eteen osunut, mutta muitakin Nürnbergissä riittää, tässä lohdutukseksi yksi:

Nürnberg tuo epäilemättä monelle mieleen synkeän 1900-luvun, mutta ei sentään unohdeta että se yhdessä Augsburgin kanssa oli Saksan renessanssin johtavia kaupunkeja, verraton kaupan, käsityön ja taiteen keskus. Turun museokeskuksen kokoelmissa on muutamia esineitä Nürnbergin kultakaudelta. Vanhin niistä on Hans Duckerin vuonna 1585 signeeraama matka-aurinkokello, kolme muuta ovat metsästysaihein koristeltu kannellinen hopeapikari vuodelta 1600, Turun hienotaeseppämestareiden hopeinen tervehdysmalja sekä messinkinen säästörasia, kaksi viimeksi mainittua 1600-luvun alkuun ajoitettuja.

Viimeinen esine onkin sitten ongelmallisempi. Tämä Turun linnan juhlakerroksessa sijaitseva upea huonekalu tunnetaan museossa nimellä Stackelbergin kaappi. Kun ruotsalaiset joukot pitivät vuonna 1632 hetken aikaa hallussaan Etelä-Saksaa, antoivat Nürnbergin porvarit perimätiedon mukaan lahjaksi kaksi samanlaista kaappia, toisen kuningas Kustaa II Aadolfille ja toisen kaupungin ruotsalaiselle komendantille nimeltään Stackelberg. Linnassa oleva on Stackelbergin, mutta entä kuninkaan saama? Se on säilynyt, mutta perimätiedon kannalta harmillisesti kaapin antoivatkin augsburgilaiset ja ulkomuodoltaan se on tyystin toisenlainen, ns. kabinettikaappi, joka on tarkoitettu pienten kuriositeettien säilytykseen. Kaappi on Uppsalan yliopiston aarteita ja sille on tehty omat webbisivutkin.

Stackelbergin kaapin kuva: TMK/Martti Puhakka