Irlannin kansallismuseo

Kolmantena matkapäivänä oli vuorossa museokierros. Parlamenttitalon vieressä sijaitseva Irlannin kansallismuseo on nimetty arkeologian osastoksi, vaikka se sisältää myös historiallisen ajan esineistöä. Sisäänpääsy on valtion museoiden tapaan maksuton.

Esihistoriallisen käytävähaudan ennallistus.

Suurin koskaan näkemäni yhdestä puusta veistetty kanootti eli ruuhi, pituutta yli 15 metriä ja ajoitettu 2500 eKr. paikkeille.

Irlannista on Tanskan ja muutaman muun Euroopan tavoin löydetty ns. suoruumiita. Tässä yksi, Clonycavanin mieheksi kutsuttu vainaja. Hänet surmattiin joskus vuosien 400-200 eKr. välillä...

ja kasvoista on tehty ennallistuskin.

Vaikka onhan suossa säilynyt voitakin. Keskellä kohtalaisen kokoinen voimötikkä.

Kauniit jadekirveet ne vasta vanhoja olivatkin, mahdollisesti jo 4000 vuoden takaa. Niiden materiaalina käytetty jade on peräisin Italian Alpeilta.

Kultaa tuntuu Irlannin menneisyydessä riittäneen, siitä tehdyille esineille oli oma näyttelynsäkin.

Pronssikautta.

Dowrisin löydön "käsikranaatit" olivatkin kelloja tai kulkusia, crotals.

Kaikkein hienoimmat jutut oli koottu aarrekammioksi nimettyyn huoneeseen.

Siellä siis löytyvät kuuluisat Taran solki (Taran kukkula antoi nimensä Tuulen viemän plantaasille)...

Ardaghin kalkki...

ja Congin risti.

Hopeaa koruina ja harkkoina.

Kiiltävämpiä hopeaharkkoja. Vuotaa muistuttava malli toi mieleen Tukholmassa nähdyn muinaisen Kyproksen kupariharkon.

Kultainen vene.

Restauroitu kopio P. Manchanin relikvaariosta (shrine).

Dublinian jälkeen ei viikinkiaika jaksanut kauheasti kiinnostaa.

Miekathan ovat joka tapauksessa samanlaisia kuin Suomessa.

Viikinkien Dublinia. Samanlaiselta lienevät muutkin viikinkien kaupungit näyttäneet.

Kaupunkitalo avattuna, kaiketi ns. pitkäntalon urbaaniversio.

Clontarfin taistelun (1014) erikoisnäyttely oli ollut esillä ilmeisesti jo viisi vuotta. Siihen oli lainattu esineitä perusnäyttelystä, ja hankittu mm. ennallistus Gokstadin venehautauksen pienemmästä ja vähemmän tunnetusta vesikulkuneuvosta, kalastusaluksesta (faering)

Orjan kallo? Kallo ja kahleet tosin eri paikoista.

Kävi myös ilmi että taistelu ja sen voittanut Irlannin ylikuningas Brian Boru on inspiroinut erinäisen määrän kirjallisuutta ja sarjakuvia.

Keskiajan osuus oli ahdettu niin pieniin tilohin ettei edes kunnon kuvakulmia saanut.

Tässä kuitenkin tappo- ja hevosvehkeitä. Rinkulaponnet miekoissa olivat kuulemma irlantilainen erikoisuus 1500-luvulla.

Ja sitten oli tietysti keskiaikaista keramiikkaa...

ja nahkaa. Korkeimmat näkemäni patinukset muuten.

Kotoisten aiheiden lisäksi oli vielä Kyprosta (kuten Tukholmassa)...

ja muinaista Egyptiä (kuten kaikissa Euroopan kansallismuseoissa - myös Helsinkiin pitäisi saada, jos tässä jonkin toiveen saa tulevan uudisrakennuksen suhteen esittää).

Pienen vaihtuvan näyttelyn aiheena oli Roger Casement, jonka britit teloittivat pääisäiskapinaan osallistumisesta 1916 (näyttely oli siis ollut esillä jo pari vuotta?).

Sitä ennen hän oli ehtinyt osallistua Kongon siirtomaahallinnon raakuuksien paljastamiseen, ja ehtinyt koota kokoelman afrikkalaista ja eteläamerikkalaista etnografista esineistöä, jota näyttelyssä oli esillä.

Lopuksi vielä yleisnäkymä. Keskellä alhaalla tuo mainittu kultanäyttely..

.

Dublinia

Christ Churchin katedraalin vieressä, "huokausten sillan" kadun yli yhdistämänä on aikoinaan kirkollisiin kokoontumisiin käytetty rakennus (Synod hall), jossa nykyisin toimii viikinki- ja keskiaikaa esittelevä museo nimeltä Dublinia. Monine vahahahmoineen se toi mieleen Yorkin ja Reykjavikin vastaavat viikinkinäyttelyt. Viikinkien kerrotaan perustaneen Dublinin vuonna 841.

Katsaus viikinkien muinaisuskoon..

Kysymyksiin sai kilpeä liikuttamalla vastauksen.

Viikinkisoturin merimieskirstu. Näyttelyssä ei ollut ainuttakaan alkuperäistä esinettä, ne ovat kansallismuseossa. Hienoja ennallistuksia oli senkin edestä.

Puhuva pää.

Varsin matala hautaus, ehkä päälle luodaan kumpu?

Viikinkien kaupankäyntiä...

jossa orjat olivat merkittävä artikkeli.

Kauppaa tehtiin myös meripihkalla ja suolalla.

Rahaa alettiin lyödä vuonna 997, siis samoihin aikoihin kuin Sigtunassa.

Viikinkikaupungin kuja.

Miksihän näissä aina ennallistetaan käymälä?

Viikinkien Dublinia rajasivat Liffeyjoki ja sen sittemmin kadonnut sivujoki.

Brian Borun voittoa viikingeistä Clontarfin taistelussa 1014 muistettiin täälläkin.

Viikinkiaika päättyi ehkä Clontarfiin, mutta keskiaika alkoi varsinaisesti vasta normanni/englantilaisvalloituksen myötä? Niin saattoi päätellä valloitusta johtanutta Strongbowta esittäneestä veistoksesta.

Kaupunki - se on käsityötä, kauppaa ja merenkulkua.

Keskiajan Dublin ympäristöineen. Paaluvarustus oli korvautunut kivisillä muureilla, jäljellä niistä on vain lyhyt pätkä eräässä kadunkulmassa.

Musta surma niitti satoaan täälläkin.

Rikos ja rangaistus.

 Markkinakojuja.

Leinsterin iiriläiskuninkaalla näyttää olleen komea koira.

1500-luvulla Thomas Fitzgerald johti yhtä monista Irlannin historiaa ravistelleista  kapinoista.

Henrik VIII:ta vastaan suuntautunut kapina kukistettiin, ja kuninkaan toimeenpanema reformaatio merkitsi samalla keskiajan päättymistä Irlannissa. Irlanti myös julistettiin kuningaskunnaksi 1541.

Iirinkielinen väestö, samoin kuin keskiajalla tulleiden englantilaisvalloittajien jälkeläiset (Old English), pysyi kuitenkin katolisena. Protestantteja, sekä Englannin anglikaaneja että skotlannin presbyteerejä, muutti maahan reformaation jälkeen, varsinkin 1600-luvulla.