Rokokoolipasto pukeutuu matkalle

Christian Linningin 1700-luvun puolivälissä valmistama rokokootyylinen lipasto, "mahapiironki", on yksi Turun museokeskuksen huonekalukokoelman helmiä. Perimätieto kertoo että lipasto pelastettiin Turun palosta 1827, luettelointitiedot edelleen sen, että puuseppä Gröndahl "restauroi" lipaston vuonna 1900.

Jotain lipastolle ainakin on tehty. Takaseinässä vanha osa erottuu tummempana, uusi vaaleampana.

Vanhassa osassa on Linningin signeeraus.

Turun linnan tyyli-interiööreissä ja erinäisissä vaihtuvissa näyttelyissä esillä ollut lipasto lähtee taas matkalle, tällä kertaa Lappeenrantaan. Sitä varten se on toimitettu museokeskuksen konservointitiloihin.

Lipastolle tehdään konservaattoreiden toimesta kuntoraportti ja se pakataan: silkkipaperiin, solumuoviin, ja kuplamuoviin, kaikki lopuksi muovikalvolla kokoon kiedottuina.

Nyt tarkkasilmäisimmät kysyvät mitä tapahtui lipaston marmorikannelle, sitähän ei näy konservointitiloissa otetuissa kuvissa. Raskaalle ja helposti halkeavalle kiviesineelle tehtiin oma, levyä joka puolelta tukeva kehikko.

Se puolestaan pakattiin kantokahvoin varustettuun laatikkoon, jonka kantta tässä ruuvataan kiinni.

Lipasto ja muutamat muutkin Turun museokeskuksen kokoelmien esineet lähtevät Lappeenrantaan osaksi Etelä-Karjalan museon näyttelyä Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista, joka aukeaa yleisölle 29.4.

Lipastoa pakkaamassa Turun museokeskuksen konservaattorit Sari Selkee ja Emilia Kallinen.

Deittiprofiilikuva 1500-luvulta?

Juhana III:n ja Katariina Jagellonican poikaa Sigismundia 19-vuotiaana esittävä muotokuva on esillä Turun linnan päälinnan ns. eteläisessä salissa. Aikoinaan tuo tila toimi yleisökahviona, nykyisin tilauskäytössä, mutta tavallinenkin kävijä pääsee sinne kurkistamaan salin kummastakin päästä kierroksen aikana.

Pari vuotta sitten muotokuvan kiinnitys petti ja maalaus romahti alas, saaden ohessa näkyvän tärskyn. Mutta ei hätää, taidekonservaattorimme on jo aikaa sitten hoivannut Sigismund-paran kuntoon ja taulu on entisellä paikallaan. Alkuperäinen tämä maalaus ei ole, originaali on niinkin kuuluisassa paikassa kuin Galleria degli Uffizi, vaan kyseessä on kauppaneuvos Fredrik von Rettigin omalla kustannuksellaan Firenzessä maalauttama kopio.

Walter von Konowin kirjoittamassa Turun kaupungin historiallisen museon oppaassa vuodelta 1929 kerrotaan maalauksen kohdalla näin:

Alkuperäinen taulu ilman nimimerkkiä on Sigismundin aikuinen taideteos, jonka tohtori G. Upmarkin mukaan luultavasti Joh. Baptista von Uther on maalannut, mikä taiteilija vuodesta 1562 vuoteen 1594 oleskeli Ruotsissa ja varmaan on maalannut useita kuvia kuningas Sigismundista nuorempana. Toht. Upmark arvelee, että taulu lähetettiin ulkomaille kuningas Sigismundin naimapuuhien johdosta.

Naimisiin Sigismund ehti sittemmin kahdesti, ensin Anna Itävaltalaisen kanssa, ja Annan kuoltua tämän sisaren Konstantian kanssa.

Seinätekstiili esille Turun linnaan

Konservaattorimme Tanja Huikurin pitkään konservoima seinätekstiili ripustettiin eilen Turun linnan juhlakerroksen kuninkaansalin seinälle, sopivasti tänään alkavien Turun linnan juhlamessujen vieraiden nähtäväksi. Tekstiili on kiinnitetty puukehikkoon pingotetulle kankaalle. Suuren koonsa vuoksi työ oli viimeisteltävä paikan päällä. Tässä se vihdoin on valmiina.

Salin kulmaus oli ollut tyhjillään Edelfeltin maalauksen siirron jälkeen. Esineen paikkaa mittailtiin ensin lattian tasossa.

Tositoimiin päästiin museomestarin ja näyttelypuusepän tultua paikalle. Kehikko ripustettiin katosta vaijerilla molemmista päistä.

Sopiva korkeus määriteltiin kauempaa katsoen...

...ja ripustus varmistettiin lopuksi keskeltä vielä kolmannella vaijerilla.

Tekstiilityö on nyt esillä, mutta mikä sen alkuperä on? Museon kokoelmiin tekstiili on ostettu helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä vuonna 1960, mitä ilmeisimmin päälinnan restauroinnin valmistumista silmällä pitäen. Tällöin sen kerrottiin olevan peräisin Englannista. Työ ei ole gobeliini (kuten sen vieressä oleva tekstiili), vaan se on toteutettu ns. häivepistotekniikalla (crewelwork). Tässä lähikuvia:

Englannista todellakin löytyy vastaavia, aina 1600-luvulle saakka ajoittuvia tekstiilejä. Pystyreunojen kulumisesta päätellen kyseessä voisi olla yksi pylvässängyn kulmien vuodeverhoista, ja kuva-aihe versio elämänpuusta (tree of life).

A crewelwork bed hanging, made in England, possibly in 17th-18th centuries. After meticulous conservation it is now on display in the Turku Castle in Finland.

Vitriinin siistimistä

Sadan vuoden takaisista valokuvista näkee Turun kaupungin historiallisessa museossa olleen ajalle tyypillisiä täyteen ahdettuja vitriinejä. Niistä on tiettävästi säilynyt vain yksi ja se on yllä olevassa kuvassa. Vitriini oli taannoin esillä WAM:n "Kui"-näyttelyssä ja seuraavaksi sille on kaavailtu osaa Turun linnan historian uudessa perusnäyttelyssä.

Kannen reunoissa oli varsin uudennäköisiä ruuvinreikiä. Tilanteesta riippuen kaikkea ei ole aina tarvis paklata piiloon, myös pelkkä retusointikin voi riittää. Siihen tarvitaan vesiväriä...

...sivellin, ja tietysti sivellintä pitelelevä käsi.

Konservointi voi usein olla hyvinkin kevyt toimenpide.

Lüttichin tussari, pura ja kokoa

Tai pikemminkin kokoa. Purkaa se piti siksi, että aiemman parafiinikäsittelyn seurauksena latauspuikon kolon pohjalle oli kovettunut parafiinia useiden senttimetrien matkalta. Latauspuikko törrötti siten saman verran piipun etupuolelta. Parafiini pehmennettiin kuumailmalla niin, että sen sai kaivettua ulos. Aseen saattoi taas koota: tässä piipun perä, lukko ja muut oleelliset nippelit.

Tukki. Parafiini saatiin ulos kourun pohjassa olevan reiän kautta. Vasemmalla näkyvässä messinkilevyssä on Nikolai I:n (1825-55) monogrammi.

Perän messinkilevyssä on Venäjän kotka ja No 2.

Piipun kouru lukitussalpa avattuna.

Kokoaminen alkaa. Ensin piipun kourun pohjalle asetetaan latauspuikkoa paikallaan pitävä jousi.

Sen jälkeen paikalleen pannaan piipun perää vasten tuleva rautakappale...

...joka ruuvataan kiinni.

Alapuolelle liipaisin...

...ja liipaisinkaari, jonka etumaisin ruuvi ulottuu tukin läpi paria kuvaa aiemmin kiinnitettyyn rautakappaleeseen.

Liipasinkaari varmistetaan vielä toisella...

...ja kolmannella ruuvilla.

Lukkolevy hanoineen siihen kuuluvaan koloon (levyssä teksti P.J.MALHERBE A LIEGE)...

...ja kiinnitys ruuvilla vastakkaiselta puolelta.

Piippu kiinnitetään sovittamalla sen perässä oleva uloke kuvassa näkyvään koloon.

Piippu asetetaan kouruunsa...

...ja kiinnitetään kolmella lukitsinsalvalla.

Piipun suupuolelle tulee ruuvilla kiinnitettävä kantohihnan pidike, joka osaltaan myös toimii piipun lukitsijana. Purkaminen aloitettiin tämän osan poistamisella.

Ase on nyt koossa ja latauspuikko siinä missä pitääkin!

Putting together muzzle-loading percussion rifle. 1000 guns of this type were made in 1842 to the Finnish Guards Rifle Battalion, then part of the Russian Imperial Guard. Manufacturer was P.J. Malherbe in Liège, Belgium. Weapon may be compared to the better known British Brunswick rifle.