Viktoriaaninen katu Yorkissa

Kuulin miten toisaalla Suomessa vaikuttava kollega pääsi työvaihtoon Yorkiin, ja kun tässä on pyöritty 1800-luvun Englannin tunnelmissa, niin piti kaivaa taas vuoden 2011 työmatkan kuvat esiin. Yorkin linnamuseossa on nimittäin viktoriaanisen ajan kadun (Kirkgate) ennallistus. Esittely sisäänkäynnin luona on lyhyt ja ytimekäs, kuin elokuvan alkutekstit.

Näkymä kadulle yläkerran ikkunasta.

Kadulla vallitsi ikuinen iltahämärä, mikä jo sinällään toi oman sherlockiaanisen tunnelmansa, hansom cabeineen kaikkineen.

Paloasema valmiudessa.

Kadulla oli periodiasuihin pukeutuneita oppaita.

Kauppoihin pääsee sisälle.

Oma huomioni kiintyi tähän sotilaspukimia myyvään liikkeeseen. Kruunu kustansi vormun vain rivimiehille, upseereiden tuli hankkia pukunsa itse.

Kuten näkyy, perinteinen brittiläinen punainen alkoi kenttäpuvussa tuolloin jo korvautua khakilla.

Junan odotusta Yorkissa

Edellinen rautatieaiheinen postaus sai muistelemaan matkaamme Yorkiin joka siis tehtiin mennen tullen junalla, matka-aika muistaakseni pari tuntia tai rapiat. Tässä retkikuntamme odottamassa aamujunaa Lontooseen.

Näkymä vastakkaiselle puolelle asemahallia.

Yorkin rautatieasema valmistui 1877 ja oli silloin maailman suurin. Se mainitaan myös Bradleyn kirjassa esimerkkinä kaarevasta asemasta, joka luonnollisesti asetti omat haasteensa laitureiden kattamiselle. Tässä näkymä pohjoiseen, Skotlantiin (junamme tuli muistaakseni Edinburghista asti)...

...ja tässä menosuuntaan etelään, Lontooseen.

Vaikuttavia nuo Englannin asemakatokset ovatkin, tuhansin niitein koottuja kuin entisaikojen laivat. Englannissa asemalaitureiden kattamista pidettiin alusta asti itsestäänselvyytenä. Vertailun vuoksi mainittakoon että Helsingin rautatieaseman laiturit katettiin vasta vuonna 2000 - ja Turun junat lähtevät taivasalta vieläkin! :-)

Kun seinät kertovat

"Jos nämä muurit osaisivat puhua..." on varsinainen klisee, mutta Yorkin linnamuseon vankityrmissä ne todella puhuvat. Vankikopit ovat tyhjillään, mutta niiden seinille on heijastettu periodipukuihin puettuja näyttelijöitä kertomassa esittämänsä todellisen vangin (tai vartijan) kohtaloita.

Edellisessä kuvassa ainoa hahmo, jonka ennestään tunsin, 1739 hirtetty maineikas maantierosvo Dick Turpin, varsinainen Englannin Sika-Kyösti, joka omassa monologissaaan ränttäsi siitä miten hänet hirtetään hevosvarkaudesta vaikka hän on sentään murhankin tehnyt!

Hahmoja oikeuden edessä esittäviä videoklippejä löytyy täältä.

Varsin spooky oli myös täysin pimeä selli, johon astuessa alkoi kuulua huohotusta kunnes...

...esiin ilmestyi teksti kertomaan miten juuri tässä sellissä oli tukehtunut kuoliaiksi 9 miestä vuonna 1737.

Tekniikka oli tehty niin huomaamattomaksi kuin mahdollista:

Selleissä oli sensori, joka laukaisi esityksen kun joku astui sisään. Tyhjille seinille eivät hahmot esiintyneet.

Yorkin katuja

Yorkin keskiaikaisten muurien rajaama keskusta on oikea katujen sokkelikko, tässä vain muutama kuva.

Näkymä Monk Barista pitkin Goodramgatea.

Pienoismallikauppa Monk Barin varjossa.

Goodramgate katutasosta.

Goodramgaten varrelta löytyy myös Yorkin vanhin "rivitalo", row of houses, v. 1316 valmistunut Our Lady's Row.

Kurkistus High Petergaten alkuun Bootham Barin nurkan takaa.

Low Petergate. Petergate kokonaisuudessaan oli toinen roomalaiskauden pääkaduista, ja sen arvellaan menneen mutkalle kun liikenne joutui väistelemään sortuneita roomalaisajan rakennuksia.

Varsinainen käsite on The Shambles. Katu on saanut nimensä sen varrella aikoinaan sijainneista teurastamoista ja lihapuodeista.

Sen varrella sijaitsee myös katolisen marttyyrin Margaret Clitherowin pyhäkkö.

The Shamblesilla on useita keskiajalle tyypillisiä ristikkorakenteisia, kadun ylle ulottuvia rakennuksia.

Kapea kuja jossain kohtaa keskustaa, jos sillä oli nimi, se jäi dokumentoimatta.

Muurien sisäpuolelle mahtui myös uudempaa rakennuskantaa, näitä monista televisiosarjoista tuttuja tiilisiä rivitaloja, tässä Spen Lanen varrelta. York Minsterin tornit näkyvät tännekin.

.

Yorkin keskiaikaiset kaupunginmuurit

Yorkin kaupunginmuurit ovat pisimmät Englannissa nykyaikaan asti säilyneet, pituudeltaan 3 km luokkaa. Kun ylläolevaa, jäljellä olevia muurinosia kuvaavaa karttaa vertaa vaikkapa karttaan täällä, huomaa muurien kadonneen Museopuutarhojen luota luoteisosasta sekä linnan paikalta Ouse- ja Fossejokien yhtymäkohdasta. Idässä ssa on ilmeisesti aina ollut aukko, koska kaupunkia suojasi siltä puolen laaja järvi, Kuninkaan kalalampi.

Kaupunkiin mennään portista, sellainen oli heti hotellimme vieressä ja nimeltään Monk Bar.

Hieman keskikohdan alapuolella molemmin puolin olevat ovet ovat johtaneet nyttemmin purettuun etuvarustukseen eli barbicaniin. Portissa on myös ainoana Yorkissa säilynyt pudotettava ristikkoportti eli portcullis, kuten tästä voi nähdä.

Ristikkoporttihan on rakenne, jota elokuvantekijät rakastavat. Melkeinpä kaikissa keskiaikaiseen linnaan sijoittuvissa elokuvissa sankari ehtii kierähtää sellaisen alta juuri ja juuri ennen kuin piikit kolahtavat maahan. Tällaisen aukon voi nähdä Turun linnankin päälinnan sisäänkäynnissä, ilman portcullista vain.

Tornissa sijaitsee myös Richard III:n museo, joka harmi kyllä jäi näkemättä koska aina olin siellä joko liian aikaisin tai liian myöhään.

Monk Bar hieman kauempaa kaakosta.

Muureilla kulkeva ampumatasanne oli siistissä kunnossa ja kaupunginpuolelta aidalla suojattu.

Muurin sakarat olivat varsin simppeliä tyyppiä.

Torni tai pikemminkin ulkonema sivustatulta varten, tosin muurin suuntaan antava ampuma-aukko puuttuu (?).

Kurkistus ulkopuolelle. Tietämäni mukaan muurien suojaksi kasattiin maavalli suojaksi tykistöltä Englannin sisällissodan aikana 1640-luvulla. Osittain siksikö muuri vaikuttaa varsin matalalta?

Mutta takaisin Monk Barille. Tornista luoteeseen kulkevalle osuudelle pääsi tätä kautta. Näkymä portin läpi on muurien ulkopuolelle.

Ampumakäytävän pintaan on upotettu laattoja aiempien rakenteiden muistoksi.

Muureihin taas on upotettu laattoja 1800-luvun entisöintien muistoksi. Tässä näyttää pormestari kustantaneen restauroinnin.

Miten uskollista lienee viktoriaaninen rakennusentisöinti ollut? Varsin romanttisen näköisiä rakenteita muureilta nykymuodossaan löytyy.

Romantiikasta puheen ollen muurien pohjoisin torni on nimetty Robin Hoodin mukaan! Nämä kaksi näkymää muurien ulkosivuille ovat sieltä. Tässä osassa näyttää tarvitun ylimääräisiä tukirakenteita.

Tässä tuo Robin Hoodin torni hieman kauempaa. Kävelijöitä muureilla riitti.

Täältä oli myös hyvät näkymät York Minsteriin ja sen pohjoispuoliseen puutarhaan, Deanery Gardens.

Reitti päättyi Bootham Barin porttiin...

...jossa laatta kertoi paikan olleen porttina jo roomalaisten aikaan.

Ja itse asiassa kun katsoo vaikkapa tätä kartttaa, näyttäisi tuo Yorkin muurien pohjoiskulma seuraavan melko tarkoin Eboracumin legioonalinnakkeen pohjoisinta neljännestä.