Paksun Margareetan uusittu merihistoriallinen näyttely

Paksu Margareeta on Tallinnan kaupunginmuurin pohjoisin porttitorni ja osa Viron merihistorian museota. Sen vanhasta näyttelystä olen näemmä postannut reilu kuusi vuotta sitten. Vielä viime kesänä paikka oli remontissa, mutta nyt se oli uudistettuna avattu. Kunniapaikan oli saanut meriarkeologinen löytö, Tallinnaan kuuluvasta Kadriorgista 2015 esiin kaivettu koggi 1300-luvun alusta. Kattoon ripustettuna sitä voi katsella joka suunnasta.

Aluksen alapuolella on näyttely kaivauspaikan muista löydöistä.

Olisikohan sallet-tyypin kypärä?

Suurta nahankappaletta oli ehkä käytetty tynnyrin kantena/peittona.

Koggin säilynyt osa ja ennallistus 3D-printteinä.

Tallinnan keskiaikainen satama leikkikaluna. Meri ulottui tuolloin kaupunginmuurille saakka.

Kartalle sai ei kauppatavaroiden reitit hansaliiton alueella. Kalaa tuli Shetlannin suunnasta.

Paksun Margareetan remontoinnin yhteydessä 2017 oli löytynyt myös tämä 1600-luvun viemäri.

Itse pyöreässä tornissa oli kolmessa kerroksessa esillä perusnäyttely, käsittäen alhaalta lukien purjelaivat, höyrylaivat ja moottorilaivat.

Hissi vei aina katolle asti, jonne oli sijoitettu kahvila. Näkymä läheisen Olevisten kirkon torniin.

Näkymä merelle päin. Keltaisessa rakennuksessa Tallinnan energiakeskus, eräänlainen Heureka, jossa siinäkin on tullut käytyä.

Pohjakerroksen museokaupassa olisi ollut erinäisiä julkaisuja, mutta hillitsin itseni ja ostin vain perinteiseen tapaan kahvimukin museon kahvihuoneeseen.

Turusta Tallinnaan ja takaisin meritse

Korona-ajan mullistukset Itämren laivaliikenteessä aiheuttivat sen, että yleensä Tallinnan ja Tukholman väliä liikennöivä Baltic Queen siirtyi seilaamaan Helsingistä Maarianhaminaan ja Turusta Tallinnaan. Jälkimmäinen on niin harvinaista herkkua, että pitihän sitä päästä kokeilemaan, varsinkin kun Viron koronatilanne sallii karanteenittoman matkustuksen Suomesta.

Matkaan lähdettiin Siljan terminaalista tiistai-iltana klo 18. Jo ennen sitä päästiin helikopterikannelle katselemaan maisemia Turun satamassa.

Kanteen oli maalattu laivan nimi ja Kansainvälinen merenkulkujärjestön IMO-numero.

Kun näinkin varhain lähdettiin (buffetateriakin aloitettiin jo puoli tuntia ennen laivan lähtöä), ehti hytin ikkunasta hyvin katsella Turun saaristoa...

tai kannelta vastaan tulevaa meriliikennettä.

Reitti vei ensin Ahvenanmaalle Långnäsiin, koska taxfree. On siellä ehkä ennenkin käyty, mutta yön pimeydessä, joten aivan uusi tuttavuus oli tämä satama.

Tallinnaan tultiin klo 10 seuraavana aamuna. Satamassa odotti tämäkin korona näky: kaksi risteilemisensä keskeyttänyttä saksalaisvarustamon risteilijää.

Kaupungista on tullut postailtua niin paljon ettei siitä sen enempää. Ainoaksi museokäynniksi jäi uusittu näyttely merimuseo Paksun Margaretan tornissa (siitä enemmän toiste).

Geokätköillessä ehdittiin kiertää niin vanhakaupunki kuin Toompeakin.

Satamaan palaillessa tuli mieleeni aloittaa aiemmin ideoimani Pinterest-albumi neuvostoaikaisista viemärinkansista (tosin epäilen että sellainenkin jo maailmasta löytyy).

Tallinnan sataman matkustajaliikenne on koko lailla vilkkaampaa kuin Turussa, laivoja tulee ja menee helsingistä väjän väliä. Tässä tulee Eckerö Linen Finlandia.

Ja niin jäi Tallinna taakse.

Vuodesta 2007 olen tullut joka vuosi meritse Tallinnaan, usein vain jatkaakseni matkaa kauemmas, ja kaikkiaan laskeskelin tämän olleen tänä aikana 17. Baltian matka.


Risteilyt Turusta Tallinnaan jatkuvat tammikuun 2021 alkuun saakka.

KGB:n tyrmät Tallinnassa

Paluumatkalla Riiasta lounastettiin tuttuun tapaan Pärnussa, mutta myrskyisä sade vei halut kävellä siellä enempää. Tallinnaan saavuttuamme keli oli parempi, ja laivaa odotellessa ehti piipahtamaan vanhaankaupunkiin. Pikk- ja Pagarikatujen kulmassa sijaitsee tämä 1912 valmistunut jugendtalo.

Talolla on kuitenkin synkkä historia, josta kerrotaan sen kellarikerrokseen sijoitetussa näyttelyssä.

Pagarina tunnettu KGB:n tutkintovankila oli todistusten mukaan Patareitakin pahempi paikka, jossa kuulustelijat hakkasivat pidätetyistä "tunnustuksia" tuomion langettamiseksi. Kovin iso museoksi palautettu osa alakertaa ei ole. Käytävällä on aikajana.

Tuomittujen kuvia.

Kuulusteluhuone.

Samizdat-kirjallisuus neuvoi miten käyttäytyä kuulusteluissa.

Runoilijan todistus.

Perussellejä mukavuuksin.

Sellien ovia, videonäytöin rikastettuna. Vastaavanlaisia oli Viron miehitysmuseossa (jonka filiaali tämä tyrmämuseo on).

Kidutusmuotona komero, johon ei mahtunut seisomaan, ei istumaan, ei makaamaan.

Täälläkin oli taidetta, Pagarissa aikoinaan istuneiden tekemää.

Mikä vapaus on sinulle tärkein?

Matka jatkui yli myrskyävän Suomenlahden takaisin Suomeen. Sen aikana oli enemmän kuin paikallaan uppoutua Baltian maiden myrskyisään historiaan.

.