Cahirin linna

Vaikka asiaa ei heti parkkipaikalta huomannut...

on Cahirin linna osittain veden eli Suirjoen suojaama.

Veden takana oli vielä kuiva vallihauta.

Täällä oli myös linnan oma opastus. Ensiksi esiteltiin linnanherran vaakuna. Cahiria on hallinnut sama Butler-dynastia kuin Kilkennyäkin, eri sukuhaaraa vain. Nimensä he ottivat koska olivat hallitsijan "hovimestareita" eli seremoniallisia juomankaatajia (ransk. boteillier)

Esilinnan pihaa.

Päälinnan muurien juurella oli asianmukaisen keskiaikaista ja tunnelmallista. Täällä on kuvattu Braveheartia ym.

Olipa siellä seinässä tykinkuulakin, kuten Turun linnassa.

Filmaattisten porttiholvien kautta...

jatkettiin sisäpihalle.

Opastus päättyi juhlasaliin, jonka nykyilme oli 1800-luvulta. Päätyseinällä jo ammoin sukupuuttoon kuolleen Irlannin jättiläishirven sarvet, niitä on soisssa säilynyt ja sellaiset olimme nähneet jo Luonnonhistorian museossa.

Salin kattorakenteita niistä kiinnostuneille.

Muita tiloja sai kiertää ominpäin. Melko pelkistettyä oli, Turun linnan päälinnan tapaan, joissakin huoneissa oli hieman huonekaluja.

Pieni näyttely oli Irlannin itsenäistymiskahinoista näillä seuduilla. Niistähän on 100-vuotissykli parhaillaan pyörimässä.

Muutama sananen naisista keskiajan Irlannissa.

Näyttely ja pienoismalli vuoden 1599 piirityksestä. Piirityksiä ja taisteluita on linnan historiassa toki muitakin riittänyt.

Sekä Turun että Cahirin linnojen luona käytiin siten taistelua katolisen ja protestanttisen uskonsuunnan kesken samana vuonna.

Loppukevennyksenä vielä se, että päivän retkikohteista sekä Cashel että Cahir kuuluvat Tipperaryn kreivikuntaan.

Kaikki muistanevat renkutuksen It’s a Long Way to Tipperary, joista Youtubesta löytyy lukuisia versioita. Mutta moniko muistaa että laulusta on myös suomenkielinen versio, Pitkä matka Tippavaaraan.

.

Blarneyn linna

Corkin kaupungin kautta koukattiin eteläisimpään kohteeseen missä irlannissa kävimme, Blarneyn linnaan vuodelta 1446.

Paikka tunnetaan Blarneyn kivestä, jota suutelemalla saa kaunopuheisuuden lahjan. Kivi sijaitsee aivan tornin huipulla, ja aika sinne jonottamiseen ei kerta kaikkiaan riittänyt. Tunnin (!) sitä kuitenkin yritimme.

Täsätä kulmasta sai hyvän käsityksen rakenteesta joka englanniksi on machicolation. Aukoista voi pudottaa/valuttaa hyökääjän päälle kaikenlaista ikävää.

Ainakin paikka oli hyvin kyltitetty. Tästä sai käsityksen millainen alkuperäinen linna oli.

Linna viereen rakennettiin 1700-luvulla uusgoottilainen kartano, joka tosin paloi jo 1820, ja jäljellä oli tämä torni.

Vanhan linnan ovenpielessä oli kädenmentävä aukko. Ehkä antautumisvaatimukset kuului esittää kirjallisina sitä kautta?

Alakerran huonetta kauemmas emme jaksaneet jonottaa...

joten kiertelimme linnan valleja ja puistoa vielä ennen lounaalle menoa (heti tuossa alla olevassa kuvassa oikealla linnan myrkypuutarha).

Linnaan vievän polun varrella on kylttejä "90 minutes to Blarney Stone", "60 minutes to Blarney Stone" jne. ja niitä kannattaa uskoa, jonottaminen vie uskomattoman kauan kun jokainen tuota kiveä suutelee. Jos aikataulu on tiukilla kuten se retkillä usein on, kannattaa skipata koko touhu ja tutustua puistoon, jonka toisella reunalla on Blarney House, kartano 1700-luvulta. Netin mukaan sinne on opastuksia puolen tunnin välein ja jonot toivon mukaan lyhyemmät.

Rock of Cashel

Matkan kahdeksantena päivänä tehtiin viimeinen retki, tällä kertaa kauas Etelä-Irlantiin eli Munsteriin. Siellä ensimmäinen kohde oli Cashelin kallio, jossa Munsterin kuninkaiden kerrotaan asueen ennen kuin luovuttivat sen katoliselle kirkolle vuonna 1101. Paikkaa pysähdyttiin kuvaamaan jo matkalla.

Bussista noustua ja mäelle tarpoessa vaikutelma toi mieleen Ruusun nimen luostarin.

Kukkulan vanhinta rakennuskantaa round towerin ohella edustaa romaaninen Cormacin kappeli 1100-luvulta. rakentajina on mahdollisesti olluta lan mstareita Skasasta. Sisällä olisi ollut aikansa parhaiten säilyneet feskot, mutta kirkkoon ei valitettavasti päässyt sisälle.

Vanhempi kirkko on jäänyt tämän 1200-luvulla rakennetun ja sitä monta kertaa suuremman goottilaisen katedraalin kainaloon.

Round tower oli täälläkin vanhinta perua, vuoden 1100 tienoilta (kirkkomaalle haudataan yhä edelleen, siksi osa hautakivistä upouusia)...

ja oviaukko taas tavallisella paikallaan, joskin torniin pääsee tiemmä suoraan kirkostakin. Round tower on kylmämuurattu, eli  ladottu paikalleen ilman laastia, joskin restauroinnin yhteydessä kerrotaan rakennetta tuetun laastilla.

Scullyn suvun muistoristi hajosi salamaniskusta 1976...

ja palaset makaavat maassa edelleen.

Katedraalin sisäpuoli on korkeuksiin kohoavaa gotiikkaa, tai mitä siitä on jäljellä.

Tännekin on tietysti silmäätekeviä haudattu...

ehkä kuuluisimpana kirkonmies, joka onnistui olemaan samaan aikaan sekä katolinen että protestanttinen arkkipiispa.

Jotain kirkkoarkkitehtuuria harrastavaa voi kiinnostaa tämä poikkilaivan seinissä kulkeva käytävä.

Pääsisäänkäynti sisältä...

ja ulkoa.

Katedraalin sisällä oli pohjapiirros, josta hahmottuivat eri rakennusvaiheet.

Katedraalin länsipäädyssä näkyvä asuintorni on siis 1400-luvulta, ja näkyy tässä kuvassa oikealla.

Myös tämä messuissa laulavan kuoron jäsenille (vicars choral) rakennettu asuntola on 1400-luvulta, mutta restauroitu. Tässä parista eri kulmasta.

Jälkimmäisessä kuvassa myös Pyhän Patrickin risti, jossa kuvatun hahmon kerrotaan esittävän kansallispyhimystä itseään. Tämä on kopio, aito on viety em. sivurakennuken sisätiloihin.

Rakennuksessa oli visitor centre ja pieni museo.

Pienoismalli antoi käsityksen mittä paikka aikoinaan näytti. Vaalea rakennus oikealla siis romaaninen kirkko, suurempi harmaa on itse katedraali.

Englannin sisällisodan aikana 1647 Cromwellin armeija valtasi Cashelin, surmasi puolustajat pappeineen ja ryösti kirkot. Kohtalokkaaksi katedraalille muodostui kuitenkin se, että anglikaanisen arkkipiispa Arthur Pricen käskystä sen katto purettiin, ja uusi katedraali rakennettiin toisaalle. Wikipedia: "Price's decision to remove the roof on what had been called the jewel among Irish church buildings was criticised before and since."