Norjalaisten kirveitä

Akershusin linnassa oli erään salin seinällä tällainen vaakuna.

Luultavasti jonkun Tanskan kuninkaan vaakuna ajalta ennen vuotta 1814, ovathan siinä Tanskan leijonat, Ruotsin kolme kruunua ym. Norjan vaakuna on yläoikealla:

Leijona pitelee tiemmä kirvestä, jolla Olavi Pyhä surmattiin Stiklestadin taistelussa vuonna 1030. Olen aina pitänyt kirveen varren kaarevuutta heraldisena liioitteluna, mutta niinpä vain Norjan puolustusvoimien museossa oli esillä peräti kaarevavartisia astaloita:

Kuvatekstin mukaaan kyseessä olivat "talonpoikaiskirveet" 1600-luvulta. Liekö noilla mitään yhteyttä aseeseen, jolla viikinkikuningas pantiin päiviltä joskus vuosituhat sitten?

Norjan kuohuja

Norja tuntuu paikoin olevan pelkkää alas syöksyvää vettä. Sitä käytiin kiertomatkalla ihmettelemässä mm. Gudbrands Bru eli Gudbrandsjuvet -nimisessä paikassa. Kyseessä on kalliorotko, jonka yli Gudbrand-niminen heppu aikoinaan hyppäsi vainoojiaan paetessaan antaen näin paikalle nimen.

Matkailijoita varten on rotkon päälle rakennettu rautainen käytävä, jolta luonnonilmiön pauhua saattoi turvallisesti kuvata.

Kuohujen partaalta ajettiin yöpymään Dombåsin uneliaaseen vuoristokylään.

Mutta niinpä vain on sekin sotahistoriaaan päässyt, sillä huhtikuussa 1940 siellä käytiin taistelu, jossa sai surmansa ensimmäinen toisessa maailmansodassa kaatunut amerikkalaissotilas.

Hotelli Dombås oli kahdessa osassa. Yöpymistä varten oli alempana siajitseva rakennus...

...mutta respaan ja sapuskalle kiivettiin ylempänä rinteessä olevaan taloon.

Aamulla matka jatkui kohti alavampia maisemia ja Osloa.

.

Norjan sauvakirkot

Norjan kolmatta päänähtävyyttä, keskiaikaisia sauvakirkkoja, osui kesän 2011 matkalla kohdalle kaksin kappalein. Ensimmäinen niistä oli Lom.

Sauvakirkot on rakennettu 1100-1300-luvuilla, joskin melkein kaikkia on myöhemmin laajennettu seurakuntien kasvaessa. Niiden inspiraationa oli viikinkiajan arkkitehtuuri, joten lohikäärmeenpäät ovat täällä kotonaan.

Pohjoisportaali, jossa tyypillistä skandinaavista eläinornamentiikkaa.

Seinät on tuhdisti tervattu.

Kirkonmäeltä on hulppeat näkymät kuten usein Norjassa.

Jälkimmäinen kirkko puolestaan sijaitsi paikassa nimeltä Ringebu.

Ajan patinoimaa puuta ovat nämä kirkot.

Komeat näkymät vuorille oli tältäkin mäeltä.

Kirkoissa ei saanut kuvata, mutta jälkimmäisestä paikasta löytyi mukaan tämmöinen kirjanen.

Pienehkö opus, jossa vähän tekstiä ja paljon kuvia, matkamuistoksi omiaan.

Geiranger

Geirangerinvuono lienee Norjan ykkösturistirysä, risteilyaluksia ja väkeä riittää.

Kylä itse on vuonon pohjukassa, kirjaimellisesti pystysuorien vuorenseinämien saartamana.

Vuonoristeily kuului meidänkin ohjelmaamme, sille lähdettiin tämännäköisessä paatissa.

Ja hulppeitahan ne näkymät olivat, kuvat puhukoot puolestaan, tosin korkeimmat huiput peittyivät matalalla mataneisiin pilviin. Korkeuksista putoaville vesiputouksille on aikojen saatossa sepitetty nimet ja legendat, joita kolmikieleinen nauhoitus kaiuttimista kertoili.

Allaolevassa kartassa vesibussin reitti vuonon suulle ja takaisin. Vuono jatkuu toisennimisenä ja avomerelle on matkaa vaikka kuinka paljon. Katsoimme kuitenkin kriteerien täyttynen Atlantin valtameressä seilaamiselle.

Viimeinen näkymä vuonolle bussin noustessa ylös kartassa punaisena näkyvää serpentiinitietä kohti pohjoista.

Ja sen koommin ei sinä päivänä juuri mitään näkynytkään. Pilviverho pysyi sinnikkäästi jossain 500 metrissä eli laskeutuessamme alas maineikasta Peikonpolkua auton peitti todellinen hernerokkasumu. Merenrantavuoristossa se ei harvinaista liene, mutta harmitti silti. Ehkä vielä toistekin on Norjaan mentävä?

Lillehammer

Norjan päänähtävyyksiä ovat vuonot, sauvakirkot - ja hyppyrimäet. Tämä kävi harvinaisen selväksi kesän 2011 Norjan-matkallamme. Ensimmäinen yöpyminen oli Lillehammerissa, ja siellä mentiin katsomaan vuoden 1994 talviolympialaisten hyppyrimäkiä.

Olympiatuli oli palanut tässä tötsässä.

Ehkäpä urheiluhullu olisi intoutunut fiilistelemään enemmänkin. Hienot näkymät sieltä ainakin oli.

Lillehammer itse on aika suomalaisen oloinen pieni puukaupunki.

Samana iltana kautta Norjan järjestettiin muistokulkueita Breivikin uhreille, niin myös Lillehammerissa.

Kulkue tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, ja solidaarisuuden osoituksena kuljimme hetken sen mukana mekin. Kadun varsille ei yksinkertaisesti riittänyt katsojia, sillä koko kaupunki tuntui olevan mukana tuossa kulkueessa.

Lillehammerin tunnus on hiihtävä, keihäin ja kilvin varustautunut soturi, jota oli niin sillankaiteissa...

...kuin viemärinkansissa.

Lähellä toria oli häntä esittävä veistoskin.

Niin, kuka tämä entisaikain hiihtosankari oikein on, jolla tässä veistoksessa on mukanaan pieni poikakin?

Hiihtäjiä oli aikoinaan kaksi, ja sisällissodan aikana vuonna 1206 he kiidättivät turvaan nuoren kruununperijän Haakon Haakoninpojan, josta myöhemmin tuli kuningas Haakon IV.