Kalixin kirkolla

Jällivaarasta palailtiin takaisin Pohjanlahden rannalle, ja syömään pysähdyttiin Kalixiin, jota myös Kainuuksikin on suomeksi sanottu. Lounaan jälkeen ehti kipaista Kalixjoen rannassa olevalle kirkolle.

Ruotsin pohjoisin keskiaikainen kirkko oli valitettavasti kiinni, joten saimme tyytyä ihailemaan sitä ulkopuolelta.

Kellotapuli oli, kuten Suomessakin aina, uudempi, ja koristeltu maalauksin kuten Matarengissä.

Kirkon vieressä seisoi paikallinen suurmies pronssiin valittuna, kivellä seisten.

Karl Olov Bäckströmin maine oli tullut purjehdusansioista.

.

Kåkstan

Jällivaaran naapuritaajama Malmivaaran Kåkstan oli alunperin kaivostyöläisten hökkelikylä, joka syntyi radan saavutettua kaivoskaupungit 1888. Talot hävisivät 1900-luvulle tultaessa, mutta 1988, Malmivaaran 100-vuotisjuhliin, kylänraitti rakennettiin uudelleen vanhojen valokuvien perusteella, mukana pari säilynyttä alkuperäisrakennusta.

Jossain määrin lännenkaupunkien raittihan tuosta mieleen tuli. Ehkä täällä voisi kuvata Finnwestin ruotsalaista vastinetta, täytyyhän sellainenkin olla olemassa? (Ja olihan Morgan Kanenkin kirjoittaja norjalainen.)

Itse asiassa raitin varrella on paljon markkinakojuja, kertoipa suomenkielinen opaskin olleensa täällä töissä joulumyyjäisissä Lapin paukkupakkasissa.

Kiertoajelulla nähtiin myö käytöstä jääneitä kaivosrakenteita...

ja myös Malmivaaran katoavaa rakennuskantaa. Täällä kuten Kiirunassakin kaupunkia siirretään, yhdistämällä se Jällivaaraan.

.

Jällivaaran maisemia

Jällivaaran-Malmivaaran kiertoajelulla noustiin katselemaan taajamaa vastapäätä olevan vaaran rinteelle, Dundret Laplandin pihalle.

Seuraavana aamuna oli tilaisuus katsoa maisemaa vastakkaisesta suunnasta, rautatien yli menevältä sillalta.

Silta jatkui matalampana yli vesistön kohdassa, jossa Vassarajärvi muuttuu Vassarajoeksi.

Vaan palataanpa rautatien yli johtavalle sillalle, ja näkymään kaupunkiin päin. Majoityksemme oli Grand Hotel Laplandissa, ja sen uudempi siipi näkyykin kuvassa.

 

Asemarakennus oli siis ihan hotellia vastapäätä, ja mustanpuhuva, toisin kuin värimaailmaltaan varsin vaaleat vanhat suomalaiset asemat.

Aseman nurkalla oli myös muistomerkki kaupunkiin rakennetun radalle, se saavutti Jällivaaran vuonna 1888.

Hämmästyksekseni luin Wikipediasta että tämä malmirata Luulajasta kaivoskaupunkeihin sähköistettiin jo 1915, mutta kulkivathan kaupunkien raitiotietkin tuolloin jo sähkön voimalla. Itse asiassa Kiirunassa toimi kaivosten työväen käyttöön rakennettu raitiotiekin tuolloin.

Jällivaaran museo

Gällivare Kulturmuseum esittelee elämää Ruotsin Lapissa.

 Saamelaiskulttuuri on siten keskeisessä osassa.

Tämä huone esitteli sitten kai lantalaisten elämää entisaikoina.

Täällä oli myös pienoismallina karjan kesänavetta, jollaisen rekonstruktio oliki nähty jo Tornionlaakson museossa.

Museo esitteli niin elollista luontoa...

...kuin mineraaleja, mikä kaivoskaupunkiin tietysti sopikin.

Vanhan ajan kauppa ja koululuokka palvelivat selvästikin pedatilana.

Käytävä oli hyödynnetty kaivostoiminnan esittelyyn. Porojakin malmin kuljetukseen on käytetty, niiden vetämä ahkio lattialla.

Rautamalmin louhintaa ja kuljetusta esittelevät dioraamat olivat itselleni mielenkiintoisimat, itse kaivoksissahan ei matkalla käyty.

Ja olihan siellä vielä vaihtuva taidenäyttelykin, Anna-Karin Svedjestrandin Sky of the Tiger.

Loppun hieman lippuheraldiikkaa: saamelaisten, romanien, ruotsinsuomalaisten ja meänkielisten (meänflaku) liput.

.

Kiiruna

Kiirunan kaivoskaupunki oli matkan kauimmaisin kohde, ja pohjoisin paikka jossa koskaan on tullut käytyä (67°51′0″ pohjoista leveyttä). Hotellin arkkitehtuuria oli kuulemma inspiroinut Kebnekaise, ja Scancic-ketjun hotellin yläkerrasta näkyivätkin asiaankuuluvasti Skandivuoriston lumiset huiput.

Hotelli sijaitsi uudella puolella, kaupungin keskustaahan ollaan kaivoksen tieltä siirtämässä 3 km päähän entisestä paikastaan. Vanha keskusta on jo paljolti autioitunut, matkailutoimisto siellä vielä toimi. 

Ratapiha pitkine malmijunineen sai sotahistoriafriikin täpinöihinsä. Kiirunan rautamalmilla oli roolinsa molemmissa maailmansodissa, rahdattuna joko etelään, tai vuorten yli Norjan Narvikiin.

Kaikkiaan 39 arvorakennusta nostetaan pyörille ja rullataan uuteen paikkaan, mm. paloasema...

mutta vanhasta kaupungintalosta siirrettiin vain kellotorni, joka seisoo nyt hotellin edustalla olevalla aukiolla.

Siirrettäviin kuuluu myös vuodelta 1912 oleva kirkko kellotapuleineen, joka onkin varsinainen paanuarkkitehtuurin manifestaatio.

Kirkko on Ruotsin suurimpia puukirkkoja, ja sisäpuoli antaakin aika katedraalimaisen vaikutelman.

Kirkon lähellä oli muistomerkki Hjalmar Lundbohmille, joka kaivosyhtiö LKAB:n johtohahmona vaikutti suuresti niin kirkon kuin koko Kiirunan rakentamiseen.

 

Kiiruna on myös tärkeä avaruustutkimukeskus ja rakettien laukaisupaikka. Kaupungista lähtiessä ohitettiin sen kunniaksi pystytetty Maxus-raketti.

Matka jatkui kohti seuraavaa kaivoskaupunkia, Jällivaaraa.