keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Tornionlaakson museo

Matkan ensimmäinen kulttuurikohde oli Tornionlaakson museo - Tornedalens museum. Fasadin kuvasuurennos esittää ensimmäisen maailmansodan aikana Tornionjoen yli rakennettua posti-ilmarataa.

Aulassa oli virtuaalikokemuksena vielä kuuluisampi rakennelma, Struven kolmiomittausketju, jonka pisteinä toimivat mm. Alatornion kirkko ja Aavasaksa.


Tornionlaakson kulttuurialue karttana...


ja meänkielellä määriteltynä.

Mahtoiko tässä olla itse Giuseppe Acerbi Lapin-matkallaan?


Kesänavetan rekonstruktio. Läpiveto imi katon aukon kautta eläimiä kiusanneet sääsket ulos.


Lehmille niitettiin ja haravoitiin niittyheinää jo keskiajalla. Suomen vanhin harava on ajoitettu 1200-1300-luvuille, ja se löydettiin Ylitornion Kainuunkylän Kannalan arkeologisissa kaivauksissa 1975.

Arkeologiset löydöt olivat tuttuja Turunkin kaivauksilta.


Numismatiikan ystäviä oli muistettu rahoilla ja mitoilla.


Hopeiset papinliperit. Meidänkin museossamme on yhdet, ja hieman epäilimme identifikaatiota, mutta pakko uskoa että näitä on olemassa.

Naisten työt...


ja kultasepän.


Tuuliviirien mallit olivat samoja kuin etelässä.


Porvariston hillittyä charmia 1900-luvun alusta.

Lapin Kulta! Se maksoi aikoinaan kuljetuslisän vuoksi pohjoisessa 10 penniä vähemmän kuin muut oluet, etelässä taas vastaavasti 10 penniä enemmän.


Pohjoisessa muisteltiin 1800- ja 1900-luvun suursotia jotka ulottuivat pohjoiseenkin...


ja nuorisokulttuuria. Ulottui sitä punk ja anarkia Pohjan perillekin.


Museon jälkeen tehtiin vielä kierros Tornion keskustassa. Kaupungintalo tavoitteli Kemin kaunpungintalon korkeutta, muttei tainnut ihan yhtä korkealle yltää.

Tornion kirkko komeine barokkisisustuksineen olisi kuulunut ohjelmaan, mutta tuona perjantaina koko seurakunnan väki oli koulutuspäivässä ja ovet pysyivät kiinni.


Sittenpä olikin aika siirtyä rajan yli Ruotsin puolelle.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...