Haaparannalla käännyttiin ylös Tornionjokivartta, pitkin usein varsin lähelläkin jokea kulkevaa tietä. Tällä puolen rajaa vanha rakennuskanta on säilynyt, Suomen puolella se kärsi saksalaisten poltetun maan taktiikasta syksyllä 1944.
Tässä kohden pidin myös oman esitelmäni, aiheena Tornio ja Tornionjokilaakso ensimmäisen maailmansodan poikkeusoloissa. Maisema alkoi muuttua vähin erin vaaramaisemmaksi.
Lounaalle pysähdyttiin Luppiovaaran laelle, Lapland View Lodgeen. Viime joulukuussa avattu hotelli vaikutti sopivan revontulien ihasteluun. Komeat näköalat sieltä olikin.
Jokivarteen poikettiin katsomaan Suomen puolella olevaa Aavasaksaa. Mukana ollut geologi kertoi sen olevan kalottivaara: sen laki ei mannerjään vetäydyttyä ole koskaan ollut veden alla ja aalloille alttiina, siitä hieman tattimainen ulkonäkö.
Tornion- ja Muonionjoet yhtyvät Kolarin ja Pajalan rajalla. Siitä ylöspäin Muonionjoki muodostaa Suomen ja Ruotsin välisen rajan. Meidän retkikuntamme suuntasi Tornionjokea, jonka uoma kääntyi siis sisemmäs Ruotsiin,kohti Kiirunaa. Joki oli edelleen leveä, mutta varsin matala, kivien aiheuttamat kuohut ulottuvat yli koko joen leveyden tässäkin.
Mutta ennen Kiirunaa poikettiin parissakin paikassa, niistä toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti