Etelä-Pohjanmaan kirkkoja ja muistomerkkejä

Sunnuntaina oppaaksi liittyi Ilarin lisäksi arkeologi Janne Rantanen Etelä-Pohjanmaan museosta.

Ensimmäinen kohde oli Petulian patikka Tervajoella. Reitti oli kilometrien mittainen, mutta onneksi patikoitiin, tai kompuroitiin, vain lähimmälle kohteelle, Aittoomäen muinaishaudoille.

Jotain röykkiöitä siellä olikin, mutta satoi ja vilutti, joten pakenin ennen aikojani takaisin bussille. Aittoomäkeä ei jostain syystä löydy Kyppistä, mutta toisaalta netistä löytyi tämä:

Aittoomäen alue on  ollut jo rautakaudella merkittävä asuinpaikka ja todennäköisesti myös kauppapaikka. Kyrönjoen suu oli ajanlaskun alun aikoihin Tervajoella, ja kaupankäynnin ja kulkuyhteyksien vuoksi paikka oli keskeinen Pohjanmaan rannikolla. Muinaishautoja alueelta on löytynyt kaikkiaan yli sata, sekä rautakautisia asuinpaikkoja kymmenkunta.  

Matka jatkui Isonkyrön vanhalle kirkolle, nykyään autiokirkko, ja ollut remontissa jo vuodesta 2021. Kirkko on rakennettu 1500-luvun alkupuolella eli lasketaan siis Suomen oloissa keskiaikaiseksi. Tiilinen päätykolmio on myöhemmin korvattu puisella.

Pohjanmaan historian kolme kohokohtaa ovat nuijasota, suuri Pohjan sota ja vapaussota. Ensin mainittu suorastaan alkoi tältä paikalta, ja sille on oma muistomerkkinsä.

...ja myös päättyi, koska muistomerkissä luetellut johtajat mestattiin takana olevalla Kyrönjoen Kontsaansaarella, joka ehkä osui tähän myrskyn riepottelemaan kuvan tai sitten ei.

Kirkon takana on puolestaan suurta Pohjan sotaa, nimittäin muistokivi Napuen taistelussa 1714 kaatuneiden haudalla. Taistelu päätti sodan Suomen osalta ja aloitti isonvihan, joka koetteli erityisesti hävitettäväksi määrättyä Pohjanmaata. 

Tämän jälkeen hytistiin Leväluhdalla, jonka jälkeen oli vuorossa lounas Folkhälsan Norrvallassa Vöyrissä. Näimme myös KAJ:n euroviisuesityksessään käyttämät saunanlauteet, muistomerkki toki nekin. Sveriges Television lahjoitti lauteet viisujen jälkeen Vöyrin kunnalle, joka sijoitti ne tänne Norrvallaan, KAJ:n ensimmäiseen keikkapaikkaan. 

Vöyrin kirkolle tullessa oli sääkin jo parempi. Tämä Suomen vanhin puukirkko valmistui 1626 ja laajennettiin ristikirkoksi 1777. Pohjoissakaran alla on keskiaikaisen (1519-22) kivisakariston jäänteitä. Kirkossa on myös aiemmista kirkoista säilyneitä keskiaikaisia veistoksia.

 

Kellotapulin ovi.

Muistomerkki vapaussodan kaatuneille...

ja retken ainoa vaivaisukko, joka jopa varastettiin 1995, mutta löytyi pian. Ilkivallasta se on saanut kärsiä myöhemminkin.

Vöyristä palattiin taas suomenkieliselle Pohjanmaalle ja Vittingin kaivokseen. Sieltä jatkettiin viimeiseen kohteeseen, Ilmajoella sijaitsevalle Nuijamiesten / Santavuoren taistelun muistomerkille. Sille johtaa aidattu reitti Kurikantien varresta.

Sadat suojeluskuntalaiset kiskoivat kivenjärkäleen Kurikan Käräjävuoresta tänne Kapalankankaalle, jossa  Matti Visanti veisti muistomerkin valmiiksi, vihkiäiset olivat 1925. Vihantin luomus on myös Ilmajoen musiikkijuhlilta tuttu Ilkan patsas, joka paljastettiin vuotta aiemmin.

 Jäljellä oli enää pullakahvit Kauhajoen Kotiseututalossa, ja köröttely takaisin Turkuun.

.

 

Vanhan Vaasan nähtävyyksiä

Vuonnan 1606 perustettu Vaasan kaupunki paloi 1852 niin perusteellisesti, että se päätettiin rakentaa uudelleen lähemmäs merta. Autio ei Vanha Vaasa silti ole, sen ruutukaava-alueella on nykyään 1900-luvun pientaloasutusta. Tutustuminen alkoi Vanhan Vaasan museosta (josta toiste lisää), jonka jälkeen askelsimme läheiseen Rauniopuistoon. Näyttävin jäänteistä on Pyhän Marian kirkko, alunperin Mustasaaren pitäjän ja emäseurakunnan kirkko. 1500-luvun alussa rakennettua kirkkoa laajennettiin 1600- ja 1700-luvuilla.

Raunioita on restauroitu jo vuodesta 2020...

mutta sisälle pääsi ihmettelemään jykeviä kivi- ja tiilimuureja.

Aukko oikealla on ollut saarnastuoli. Kulku sinne oli muurin sisällä olevan käytävän kautta, ovi näkyy kuvan keskellä.

Ilari oli saanut vinkin tekijänleimalla merkitystä tiilestä ulkoseinässä, mutta se oli jäänyt jonnekin suojauksen taakse.

Vieressä sijainneesta raatihuoneesta oli jäljellä vain kivillä merkityt ääriviivat, eivätkä nekään erotu tässä kuvassa.

1675 valmistuneesta kirkon kellotapulista oli sentään jäänyt vähän enemmän, nimittäin kivinen alaosa.

Kun tiilistä nyt oli puhe, niin huomasimme, että kellotapulia oli paikattu teollisemmin valmistetuilla tiilillä. Samanlaisia, kumisen kuljetusmaton nystyröiden aiheuttamia painanteita löytyy myös Turun kaupunginkirjaston vanhan osan seinästä.

Vuonna 1691 valmistuneesta triviaalikoulusta oli jäljellä komea kivijalka.

Triviaalikoulua ja sen kuuluisinta oppilasta, J.L. Runebergia, oli muistettu monumentilla 100 vuotta palon jälkeen, 1952. 

Vähän matkan päässä on muistomerkki Vaasan taistelussa 1808 kaatuneille ruotsalaissotilaille ja surmansa saaneille vaasalaissiviileille.

Monumentin kyljessä oli kovasti uniformun nappien näköisiä pronssilevyjä, ja todella ne ovatkin Överhankmon maihinnousuun ja Vaasan taisteluun osallistuneiden ruotsalaisrykmenttien tunnukset.

Loisteliain nähtävyys on alueen kaakkoiskulmalla sijaitseva Mustasaaren kirkko, aikoinaan (1786) Vaasan hovioikeuden rakennukseksi valmistunut.

 

Palon jälkeen lisätty kellotapuli näyttää nousevan suoraan katosta, mutta on itse asiassa kirkon takana. 

Kirkon takana, pitäjäntuvan vieressä, on myös Mustasaaren (Mussor) 600-vuotismuistomerkki, Theodor Schalinin teos on vuodelta 1958, mutta 600 vuotta on laskettu vuodesta 1348. Sen koommin on siis ehditty viettää jo 650-vuotisjuhlatkin.

Pronssiveistos kuvaa hylkeenpyytäjiä työntämässä venettään jäällä. (Matkalla Ilari oli siteerannut keskiaikaisia kertomuksia, joissa pyhimyksen rukoilu pelastaa jäälautalle ajelehtimaan joutuneet pohjalaiset hylkeenpyytäjät.)

Kirkolta taivalsimme länteen pitkin Vanhan Vaasan kirkkokujannetta, jolla on kunnia olla Suomen vanhin yhä olemassa oleva puistokatu ja julkinen puisto. Alkuperäiset haavat korvattiin neljällä rivillä lehmuksia 1836-42, ja ne siis selvisivät palosta. Puistokujan molemmin puolin oli aikoinaan hovioikeudenneuvoston tontteja.

Kirkkokujanteen toinen pää päättyy maakumpuun, joka on kaikki mitä 1300-luvulla perustelusta Korsholman linnasta on näkyvillä. Muistoristi on vuodelta 1896.

Kauan luultiin, ettei keskiaikaisesta Korsholmasta mitään jäljellä olisikaan, mutta 2022-2025 suoritetuissa arkeologisissa kaivauksissa tehtiin löytöjä aina 1200-luvulta asti. Vuosisatoja maaperässä säilyneiden hullukaalin siementen kerrottiin itäneen ja kasvaneen kaivausten myllerrettyä maaperän.

Kummun juurella avautuvalla peltoaukealla lainehti meri linnan perustamisen aikoihin.

Lopuksi poikettiin vielä Vanhan Vaasan torille. Aikoinaan se oli Nya torget, ja ehdittiin kivetä vain vähän ennen 1852 paloa, jonka jälkeen se hautautui maakerrosten alle. Paikallinen asukas löysi kiveyksen jo vuosikymmeniä sitten, esiin se kaivettiin kokonaan 2019.

Hyvin säilynyt kiveys toi turkulaiselle tietysti mieleen Turun kauppatorin alle jääneen paloa edeltäneen ajan kiveyksen, joka kaivettiin esiin samoihin aikoihin.

.

Närpiön kirkko ja kirkkotallit

Närpiön kirkko, kuten muutkin kevätretken kirkot, oli remontissa ja suljettu, joten katselimme sitä vain ulkopuolelta. 

Alkuperäinen kirkko rakennettiin 1550-1555, mutta se on myöhemmin laajennettu ristikirkoksi. 

Kellotapulit ovat meillä Varsinais-Suomessakin aina 1700-luvulta, ja niin täälläkin. Matti Hongan rakentama pohjalainen renessanssitapuli valmistui 1757. 

Oppaamme Ilari Aalto seisomassa alkuperäisen (Suomen oloissa) keskiaikaisen seinänpätkän edustalla.

Komean järkäleen olivat närpiöläiset löytäneet (vai onko se aina tuossa ollut siirtolohkare?) muualla kuolleiden närpiöläisten muistokiveksi.

Varsinainen nähtävyys olivat kuitenkin kirkon ympärillä säilyneet kaikkiaan 151 kirkkotallia.

 Itseni löivät häpnadilla nämä liki loputtomat rivistöt, joten lainaan Kyppin kuvausta:

Kirkkotallit ovat entiseen laajaan emäpitäjään kuuluneiden kylien ja suurtalojen rakennuttamia. Tallit rakennettiin pitkän matkan päästä jumalanpalvelukseen tulleiden ihmisten ja heidän hevostensa suojaksi ja levähdyspaikaksi, kookkaimmat tallit isojen talojen hevosille. Enimmillään niitä oli oli lähes 350. Kirkkotallit ovat muualta maasta lähes hävinneet. 

Kirkossäkävijät vaihtoivat talleissa myös kirkkovaatteet ylleen. Talleja on siis jäljellä alle puolet, mutta vaikuttava näky nekin ovat. 

Tarkemmin katsoen monien pärekatto oli uusimisen tarpeessa, ja kun yhteen talliin pääsi kurkistamaan, niin siellä pärepino tosiaan odottikin. 

Huikea kulttuuriympäristöhän tämä on, ja turkulaisittain ajatellen hieno miljöö vaikkapa kesä- tai joulumarkkinoitten pitämiseen.