Lohikäärmeen surmaaja ja muita johanniittojen suurmestareita

Musée de Clunyssa on johanniittojen ritarikunnan suurmestareiden hautakivia ja arkkuja, kaikki peräisin ritarikunnan Rhodoksen ajoilta (1309-1522)

Takaseinällä Dieudonné de Gozonin hautakivi. Hän oli suurmestarina 1346-53 ja surmasi sinä aikana saarta piinanneen lohikäärmeen ja ripusti sen pään yhdelle kaupungin porteista. Suuren krokotiilin kalloksi todettiin se myöhemmin.

Hautakiven alla Giovanni Battista Orsinin alias Jean-Baptiste des Ursinsin arkku. Hän oli suurmestarina 1467-76.

Etualalla Robert de Juillyn alias Robert de Juliacin hauta. Hän oli suurmestarina 1377-74.

Vasemmalla Jacques de Milly, suurmestarina 1454-61, oikealla Pierre de Corneillan, alussa mainitun lohikäärmeen surmaajan seuraaja, joka oli suurmestarina 1353-55.

Kaikki muistomerkit sijaitsivat aikoinaan Pyhän Johanneksen kirkossa Rhodoksen vanhassakaupungissa. Sieltä ne hankki vuonna 1877 museon kokoelmiin Italian konsuli nimeltään Panni, kertoi näyttelyteksti.

Kovin paljon sanottavaa ei minkäänkielisillä Wikipedioilla ole näistä suurmestareista. Edes Desmond Sewardn kirja The Monks of War ei mainitse heistä kuin Jacques de Millyn, jonka aikana tehtiin menestyksekkäitä hävitysretkiä Turkin rannikolle. Kaikki nämä suurmestarit hallitsivat aikana, jolloin ritarikunnan päävastustajana oli mamelukkien Egypti. 1400-luvun lopulta lähtien pääviholliseksi nousi osmannien Turkki, jota vastaan taisteltiin kuuluisat piirityksen Rhodoksella 1480 ja 1522, ja Maltalla 1565.

Lindos

Rhodoksella ei olisi ollut aikaa paneutua samannimisen kaupungin kuuluisiin muureihin jos olisin osallistunut retkelle Lindokseen. Muu perhe sinne kuitenkin meni, joten tässä muutama kuva heidän kohteestaan.

Linnavuoren, akropolin, juurella levittäytyi valkoinen kaupunki.

Johanniittojen linna tuttuine kaksoispääskysenpyrstömuurinharjoineen (!) siellä myös näytti olevan.

Itse akropolis on restauroitu jokseenkin reippaasti italialaisvallan (1912-45) aikana. Vanhimmat antiikin ajan jäänteet ovat 300-luvulta eKr.

Ja tietysti akropolilta aukeaa huikeat näkymät ympärille.

Akropolin juurella oli kallioon v. 180 eKr. veistetty kolmisoutu, antiikin Kreikan tehokkain merisota-ase. Tässä sen perä.

Tutustuttiin myöe paikalliseen keramiikkaan...

..ja yhteen sen tekijään.

Ja  mikä ettei keramiikka olisi mitä sopivin Kreikan-tuliainen, tuleehan itse sanakin antiikin Ateenan savenvalajien kaupunginosan nimestä Kerameikos.

Rhodoksen kaupungista ja sen linnoituksesta tulisi niin monta postausta että skipataan ne tässä ja jatketaan seuraavalla kerralla viimeisestä retkestä Kreetalla, jonne risteilyaluksemme lopuksi palasi.

Tykinkuulia muureissa

Välimerenmaissa näkee piiritysten muistoksi upotetun kivisiä kuulia muurien koristeiksi, näin mm. Kreetan Iraklionissa, jonka venetsialaislinnakkeesta kerrottiin täällä.

Samanlainen, vielä koristeellisempi kolmen kuulan ryhmä löytyy Rhodoksen kaupungin muureista:

Kuulia, mutta rautaisia, löytyy myös Turun linnan muureista, ensinnäkin kaakkoiskulman pyöreästä tornista, joka 1500-luvun lopun piirityksissä oli ensimmäisenä ottamassa vastaan Korppolaismäeltä ampuvien piirittäjien tulituksen.

Nämä lienevät siis oikeasti piirittäjien ampumia. Pyöreän tornin muurien paksuuden tietäen ei niitä tämmöisillä kuulilla olisi murrettu. Psykologinen vaikutus lienee ollut tärkeämpi.

Tykkien kantama riitti myös pohjoissiiven itäpäätyyn asti. Mutta missäs ne kuulat oikein ovat?

Siellä lastausluukun vasemmalla puolellahan ne.

Sääli vain, että monikaan ei taida näitä huomata. Jopa nuo pyöreän tornin kuulat jäävät helposti huomaamatta, vaikka kiertäisi itse tornin ympäri. Linnan historiaan liitttyviä hienoja yksityiskohtia ne joka tapauksessa ovat.

Rhodoksen kaponieeri

Vihdoinkin on tilaisuus esitellä nimikkorakennelmani kaponieeri! Sellainen löytyy nimittäin Rhodoksen kaupunginmuurin luoteiskulmasta. Tässä näkymä d'Amboisen portin sillalta.

Rhodoksen vallihaudassa ei koskaan ollut vettä, se oli kuiva. Tässä näkymä pohjan tasolta.

Kaponieeri rakennettiin suurmestari Fabrizio del Carretton aikana ja siinä oli neljä ampuma-aukkoa molempiin suuntiin. Tässä näkymä toiselta sivulta.

Tässä rakennelma jonka kautta kaponieeri liittyi päävarustukseen. Kaponieeri valmistui vuonna 1514 ja vuoden 1522 piirityksen aikana se kuului Johanniittojen ranskankielisen "kansakunnan" vastuualueelle.

Lähikuva ampuma-aukosta ja sisäänkäynistä. Jostain syystä ei tehnyt mieli ryömiä sisään...

Rhodoksen linnoitteita on käsitelty jo täällä ja täällä. En niitä kirjoittaessani arvannut, että kohtalo heittäisi minut Rhodokselle näin pian. Noudatin joka tapauksessa omaa neuvoani ja otin Ospreyn aihetta käsittelevän kirjasen mukaani. Muun perheen retkeillessä Lindoksen suunnassa käytin päiväni vaeltelemalla tässä Johanniittojen toiseksi kuuluisimmassa linnoituksessa. Aiheesta enemmän myöhemmin.

Ja niin: tiedän kyllä että nykyään kai kuuluisi kirjoittaa Rodos, mutta minkäs vanhanaikaisuudelleen tekee. :-)