Rettigin palatsi 90 vuotta

Aboa Vetus & Ars Novan väki kutsui turkulaiset museokollegat Rettigin palatsi 90 vuotta -näyttelyynsä. Näyttely on melko tekstipainotteinen, mutta tässä muutama kuva. Pääosassahan oli tietysti rakennus itse.

Punainen pömpeli kertoi kusssakin huoneessa mitä siinä oli ollut rettigien aikoina.

Paikka on kuuluisa Aboa Vetuksen keskiaikaisista löydöistä, mutta nyt oli esillä kesällä pihamaasta löytyneitä jäänteitä Rettigien ajoilta.

Skumppaa oli juotu huvimajan vanhalla sijaintipaikalla luona ilmeisen runsaasti.

Turun museokeskukselta lainatut Rettig-suvun esineet olivat hauskasti kupujen alla esillä isäntäparin makuuhuoneessa. Seinällä piirustuksia Bomanin huonekalutehtaan palatsiin valmistamista huonekaluista.

Huoneen hajaantuneesta irtaimistosta oli saatu jäljitettyä yksityisomistuksessa oleva 1700-luvun venetsialaistyylinen peili

Portaikko yläkertaan...

jonne kuitenkin mentiin leveämpiä rappusia, yleisöltä suljettuun entiseen biljardihuoneeseen, joka nykyisin on kokouskäytössä. Aikoinaan myös täynnä Rettigien omistamien laivojen pienoismalleja, jotka sittemmin päätyivät Forum Marinumin kokoelmiin. Niitä oli sieltä saatu muutama takaisin lainaksi.

Biljardihuone oli ylimmässä kerroksessa ja näyttely toisessa. Moni kävijä ei taida edes huomata että ensimmäinen eli (Hämeenkadulta nähtynä) katutason kerros on edelleen yksityiskäytössä. Palatsistaan Rettig saattoi katsella samaan aikaan valmistunutta tupakkatehdastaan (korkea rakennus oikealla, matalampi alhaalla oikealla on palatsin kokonaisuuteen kuuluva ns. konsulinna).

Toiselta puolen rakennusta oli näkymä pitkin Aurajokea alajuoksulle päin.

Näyttelyä on jo päätetty jatkaa ensi toukokuulle asti. Siihen liittyvistä opastuksista ja luennoista tietoa täällä.

Rosendals slott

Matkan lopuksi ajeltiin vielä Tukholman Djurgårdenin itäpäähän, jossa itselleni täysin ennentuntemattomana nähtävyytenä tuli vastaan Rosendalin linna.

Palatsi rakennettiin 1820-luvulla ensimmäisen Bernadotte-sukuisen kuninkaan, Kaarle XIV Juhanan kesäasunnoksi. Paikasta oli hyvät yhteydet keskustaan, ja myös salmen takana olevalle armeijan harjoitusalueelle. Palatsin alkuperäinen empiresisustus on kuulemma jäljellä, mutta me tutustuimme paikkaan vain puiston osalta.

Päärakennuksen lisäksi bongattiin vahtitupa...

ja kuningattaren paviljonki.

Varsinainen nähtävyys on kuitenkin palatsin takaa löytyvä jättiläismäinen porfyyrivaasi, jonka painoksi kerrotaan peräti yhdeksän tonnia. Maineikasta egyptiläistä porfyyriä se ei sentään ole, vaan ihan kotimaista kiveä Alvdalenista. Siitä veistettiin myös kuninkaan sarkofagi Riddarholmin kirkkoon.

Mielenkiintoisia veistoksia löytyi myös etupihalta, nimittäin Venus Medici...

ja Apollo.

Molempien alkuperäisversiot ovat Firenzen Uffizi-galleriassa, mutta kopioita riittää ympäri maailman. Nämä ovat pronssia, mutta kun Gustaf Mauritz Armfelt halusi oamn aprisna halikon Joensuun/Åminnen kartanoon, joutui hän tyytymään paperimassasta tehtyihin.

Tukholmasta palattiin yölaivalla Turkuun ja suoraan töihin. Työhuoneen pöydällä kävi ilmi, millainen nippu kirjoja oli taas tarttunut mukaan.

.

Kesäisempi Skokloster slott (2)

Skoklosterin linnan arvokkaimmat esineet on koottu alakertaan omaan näyttelyynsä.

Tosin tila on niin tunnelmallisen hämärä ettei kamera siitä oikein otetta saanut.

Yksisarvisen sarvi siellä tietysti oli, kuten kaikissa aarrekammioissa kuuluukin.

Kuuluisimmat taideteokset ovat nämä Giuseppe Arcimboldon Vertumnus ja Kirjastonhoitaja, joista ainakin ensiksi mainitun olette varmasti jossain julkaisussa nähneet, sehän esittää Saksan keisari Rudolf II:sta.

Vieressä oli vaihtuvana näyttely Elsa Beskowin satuhahmoille Täti Vihreä, täti ruskea ja täti Sinipunainen.

Kulmatornissa olisi ollut vielä jalometalliaarteille omistettu huone...

mutta kello kävi, ja museokaupan kautta kiirehdin katsomaan miltä linna näyttää puiston puolelta...

Itse puisto on barokkimaisesti suorakulmainen, vaikkei toki Drottningholmissa nähdyn veroinen.

Ei tainnut tulla koko linna nytkään nähtyä, mutta vielä piti ehtiä viereiseen Skoklosterin kirkkoon.

Kesäisempi Skokloster slott (1)

Viimetalvinen visiitti Skoklosterin linnaan oli varsin jäätävä, mutta nyt vierailtiin lämpimämmissä merkeissä. Vasta tällä matkalla kävi ilmi että etualan matalampi rakennus on "vanha kartano", jonka vanhimmat osat palautuvat aina luostarikauteen saakka.

Kävi myös ilmi että linnan sisäpihalta talteen otettu sadevesi palveli käymälöiden huuhteluvetenä.

Saatiin myös oikea opastus, suomenkielisen oppaan vetämänä ja dramatisoimana.

Kreivin makuukamari.

Sali ("förmaaki") jossa kreivi otti vastaan vieraansa. Suurikokoinen muotokuva esittää kreivitärtä, Anna Margareta von Haugwitziä. samassa huoneessa oli myös itse kreiviä ja linnan rakennuttajaa, Carl Gustaf Wrangelia, esittävä ratsastajamuotokuva josta kreivin takapuoli näyttää puuttuvan.

Kuninkaiden sali toimi ruokasalina. Katon stukkolohikäärme roikottaa kynttiläkruunua, jonka lasisairaus on harmaannuttanut.

Salissa riittää nimensä mukaisesti kuninkaiden kuvia, ja yhden kuningattarenkin...

ja sen takana oli kreivittären förmaaki. Tässä kuten muissakin huoneissa takka oli vain valon tuottamiseen, lämmittäminen hoitui sen vieressä olevalla uunilla, jonka luukku oli takan pesässä.

Kreivittären makuuhuone, joskin oikeasti hän taisi nukkua ns. punaisessa makuuhuoneessa jonka ovi näkyy ylemmässä kuvassa vasemmalla ja alemmassa oikealla.

Tämän kulman tornihuone toimi työpajatilana.

Tietysti vilkaistiin taas kuuluissa ase- ja haarniskakokoelmaa...

ja ehkä vieläkin kuuluisampaa keskenjäänyttä juhlasalia.

Kierros päättyi käytävälle, jonka seinille maalatut mietelauseet olivat saaneet inspiraationsa roomalaishuvilasta jossa Wrangel oli nuorena vieraillut.

Omin päin vilkaistiin vielä Wrangeleiden jälkeen linnaa asuttaneen Brahe-suvun huoneita, kuten ruokasalia...

alkovia...

ja keltaista förmaakia.

.