Dublinia sieltä ja täältä

Yhdeksäntenä ja viimeisenä matkapaivänä oli vielä ennen lähtöä - se oli vasta illalla - kierrellä vielä kaupunkia, joka monin osin jo tutuksi tullutkin (itse käväisin uusintakierroksen vielä kansallismuseossakin). Tässä joukko kuvia vähän kaikilta matkapäiviltä, ja aloitetaan veistoksesta, joka esittää fiktiivistä kalanmyyjää Molly Malonea. Patsaan luona kokoontuivat aamuisin päiväretkeläisryhmät.

Hotellimme oli onnekkaasti aivan kulman takana ja näytti tältä.

Ylimmän kerroksen huoneesta avautui näkymä Dublinin turisti- ja yöelämän keskukseen, alueeseen joka tunnetaan nimellä The Temple Bar. Varsin rauhassa sai ylimmässä kerroksessa nukkua, vaikka lähikaduilla raikasi irkkumusiikki vähän joka pubista viikon jokaisena päivänä. Joku oli lohkaissut vastapäisen talon vintistä itselleen kesäterassin.

Hotellissa sai valita aamiaiseksi jo Irish (10 €) tai Continental (7 €) breakfastin. Edellistä oli tullut kokeiltua lounaaksi jo tulopäivänä hotellin naapuripubissa. Sydän- ja verisuonitautien asteikolla tuon voi laskea jo murhayritykseksi, joten useimmiten valitsimme mannermaisen.

Mutta Guinness, se oli hyvää, tässä nautittuna hotellin alakerran pubissa.

On sanottava ettei Dublin arkkitehtuurillaan juuri häikäissyt. Joenvarressa komeilee muutama arvorakennus, tässä tullitalo, The Custom House, joka sekin poltettiin vapaussodan alussa, mutta rakennettiin sittemmin uudestaan.

 Joitain kauniita siltoja Liffeyjoen yli tosin kulki.

Rautasydän rantalaiturilla.

Eniten Liffeyjoessa kiinnosti kuitenkin vuorovesi, tuo Itämeren rantojen asukkaille aina niin kiehtova ilmiö. Tässä se on alimmillaan, ulottuen ylhäällä ollessaan rappusten valkoisen osan alareunaan.

1700-luvulla rakennetun Grand Canalin varsi oli varsin hauskaa kävellä.

Puistoista suosikiksi nousi St Stephen's Green, sekin vanhaa ja perua, ja myös pääsiäiskapinan 1916 näyttämö.

Kapinaviikon tapahtumista kerrottin eri puolilla puistoa olevissa tauluissa. Hauskin tarina oli tämä: päivittäin pidettiin tulitauko jotta puistonhoitaja pääsi ruokkimaan puiston linnut.

Puistossa on myös monia muistomerkkejä, tässä suuren nälänhädän uhreille omistettu.

Lähistöllä sijaitsi pienempi puisto, Merriot Square, jossa ei ollut lampea, mutta sen sijaan muistomerkit Irlannin puolustusvoimien (lähinnä rauhanturvatehtävissä) kaatuneille...

ja Oscar Wildelle.

Näiden kahden puiston välissä oli hugenottien hautausmaa vuodelta 1693.

Historian ironiaa tietysti, että samaan aikaan kun katoliset irlantilaiset joutuivat pakanemaan maastaan Ranskaan, päätyi Ranskasta paenneita protestantteja puolestaan Irlantiin.

Viimeiseksi ohjelmanumeroksi jäi kiertoajelu lentokentälle vievällä bussilla, tässä ohitetaan Trinity College. Ja liikenne, sehän on vasemmanpuoleinen, kuten Britanniassakin.

.

Dublin City Hall

Dublinin kaupungintalo on aivan Dublinin linnan vieressä. Aulassa on juhlatilan tunnelmaa...

korkean kupolin alla.

Irlantilaisia suurmiehiä toogaan kääriytyneinä.

Alakerrassa oli pieni näyttely kapungin ja sen hallinnon vaiheista. Viikingeistähän se kaikki alkoi.

Näyttelyssä oli luonnollisesti joukko kaupungin symboleja ja vallan merkkejä, kuten sinetti (dublinilaisten mielestä yksi Länsi-Euroopan hienoimpia)...

pienempi ja suurempi miekka...

valtikka...

ja pormestarin tuoli.

.

Trinity College & Kellsin kirja

Seitsemäntenä päivänä alkoivat jo museot käydä vähiin, mutta menimme heti aamusta jonottamaan Trinity Collegeen, joka muiden Brittein saarten yliopistojen tavoin tuo mieleen Tylypahkan.

Yliopiston kirjastossa on esillä varhaiskeskiajan irlantilaisen kristillisyyden kuuluisin käsin kijoitettu ja maalauksin koristeltu teos, Kellsin evankeliumikirja. Sitä ja muitakin käsikirjoituksia esittelevä näyttely oli täynnä heti avaamisestaan alkaen.

Valmistukseen käytettyjä pigmenttejä.

Kirjakoteloita, ei kuitenkaan Irlannista vaan kristitystä Etiopiasta.

Kellsin kirja on nykyisin sidottuna neljään osaan, siitä on näyttelyssä esillä kaksi osaa, toinen auki tekstin, toinen kuvituksen kohdalta. Kuvata ei saanut, mutta koko kirja löytyy digitoituna täältä. Tässä näytteenä tuosta lähes hypnoottisesta taiteesta Johanneksen evankeliumin alkusivu.

Näyttely ja kauppa ovat alakerrassa, yläkerrassa on koko rakennuksen mittainen kirjastosali.

Salissa on lukuisten kirjojen lisäksi esillä kaksi kansallisaarretta: "Brian Borun harppu", joka on ollut esikuvana Irlannin vaakunan harpulle...

ja yksi harvoista säilyneistä pääsiäiskapinan itsenäisyysjulistuksista vuodelta 1916. Kuten muistamme, kaikki allekirjoittajat teloitettiin, teko josta englanninkielinen wikipedia toteaa: "British political leaders regarded the executions initially as unwise, later as a catastrophe."

Ensitutustuminen Trinity Collegeen oli ollut saapumispäivän vesisateessa. Nyt aurinko paistoi, ja bongasimme kampukselta Arnoldo Pomodoron veistoksen Sfera con sfera. Näitä palloja on eri puolilla maailmaa ja aiemmin oli sellainen tullut vastaan Vatikaanissa.

.

Irlannin kansallismuseo Collinsin kasarmilla

Tämän kansallismuseon osaston nimi on Decorative Arts & History, ja se sijaitsee Michael Collinsin mukaan nimetyssä valtavassa 1700-luvulta peräisin olevassa brittiarmeijan kasarmissa.

Sisäänkäynti on sisäpihalta.

Muiden kansallismuseon osastojen tapaan tämäkin on maksuton eikä ICOM-korttia tarvinnut vilauttaa.

Koko kivilinna ei näyttelytilana ole, mutta paljon täällä kaikkea oli, kuten pukuja...

huonekaluja...

ja kaikenlaista sälää Irlannista ja maailmalta.

Kieltämättä kansallismuseouupumus alkoi jo iskeä, ja yritin keskittyä sotahistoriaan joka oli siis sijoitettu tänne. Siitäkin vain muutama kuva, sillä aiheita olisi muutamaan erikoispostaukseen.

Täällä oli myös erikoisnäyttely irlantilaisista ensimmäisessä maailmansodassa, ja aihetta olisi käsitelty myös Kansalliskirjastossa, mutta se jäi väliin.

.