Lappeenrannan ratsuväkimuistoja

Ensimmäisenä on tietysti mainittava Ratsuväkimuseo, Lappeenrannan linnoituksen 1772 valmistuneeseen vahtitupaan sijoitettu. Perusnäyttely uusittiin 2019, ja onpa siellä lainassa muutama Turun kaupunginmuseonkin esine.

 30-vuotisen sodan kunnian päiviltä ei paljon materiaalisia jäänteitä ole.

 

Enemmän on sitten alkaen 1800-luvun lopusta, 1889-1901 toimineesta Suomen Rakuunarykmentistä eteenpäin. 

Patarummut ovat ratsuväen oma sotilasmusiikin soitin, jolla on vuosisataiset perinteet. Niitä oli aina kaksittain soittajan edessä hevosen molemmin puolin.

Luurankotakki ja punaiset hurmahousut olivat tavallinen näky sotienvälisen ajan Lappeenrannassa. Sotaan toki lähdettiin vähemmän koreissa asuissa.

 

Vaan ilman hevostaan ja satulaansa olisi rakuunakin vain jalkamies.

 Ja hevosten terveydestä on huolehdittava siinä missä ratsastajienkin.

Museokaupasta mukaan lähti muki, jossa toisella puolella oli hevonen, toisella Ruotsin kuningas Fredrik I:n monogrammi, muki tässä kuvattuna Kalastajankadun kahvihuoneen automaatilla. Fredrik I perusti  Uudenmaan rakuunarykmentin (r. Nylands Dragonregemente) 1721, ja kun rykmentti perustettiin 1918 uudelleen, tuli kunkun monogrammista URR:n tunnus. Hämeen ratsurykmentti HRR sai puolestaan hirvenpään, ja varmasti huomasittekin, että molemmat löytyvät museon oven molemmin puolin.

Linnoitukseen vievän Kristiinankadun varrelta voi löytää Pentti Papinahon Rakuunapatsaaan (1982), joka alunperin pystytettiin pankin aulaan ja siirrettiin nykyiselle paikalleen Pusupuistoon kuusi vuotta myöhemmin. Sisätiloihin tehdyn veistoksen siirtäminen ulos aiheutti sittemmin restaurointitarvetta. Tähän suora sitaatti Lappeenrannan kaupungin sivustolta:

Teos kuvaa 1920-luvun ratsuvääpeliä pystyyn karahtavan ratsun selässä. Luurankotakkiset, punahousuiset ratsuväen miehet ja heidän ratsukkonsa kuuluivat pienen kaupungin katukuvaan 1900-luvun alun vuosikymmeninä. Ratsuväkiprikaati muodostui Uudenmaan Rakuunarykmentistä (URR) ja Hämeen Rakuunarykmentistä (HRR). Tämä joukko asettui 1921 Suomen Rakuunarykmentin tiloihin. Lopullisesti rakuunat jalkautettiin sotien jälkeen Lappeenrannassa vuonna 1947.

Nämä nähtävyydet tuli kierrettyä tulopäivän iltana, mutta aamulla hotelliaamiaisella tajusin em. ulkoveistossivustoa skrollatessani että jotain on jäänyt näkemättä. Onneksi olin ajoissa liikkeellä, joten säntäsin siltä istumalta Lappeenrannan kirkon puistoon, jossa sijaitsee turkulaisen Wäinö Aaltosen 1963 pystytetty Suomen ratsuväen muistomerkki. 

Morionit päässähän siinä ratsastetaan, kuten Pentti Papinahon 1975 paljastetussa Hakkapeliittain kotiinpaluu -veistoksessa, ja miksipä ei, huomasitte varmaan morionin myös Ratsuväkimuseon vitriinissä. Kääntöpuolelle taas on kaiverrettu Suomen ratsuväen eri joukko-osastot ja rykmentit vuosilta 1617-1947 alkaen Otto Yxkullan rykmentistä. 

Maassa oleviin laattoihin oli hakattu suomalaisen ratsuväen taisteluja, valtaosin 30-vuotisesta sodasta ja Pohjan sodasta, mutta jatkuen aina jatkosodan loppuun 1944 saakka. Jonkinlaista kunnostusta nämä viimeisten taistelujen tekstit vaatisivat.

Eikä tässä ollut edes kaikki, vaan Lappeenrannasta löytyvät myös Hämeen ratsurykmentin muistomerkki ja Talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden ratsuväen miesten muistokivi
  

Uusia militariasarjoja (7)

Paul L Dawson: The Armies of the French Revolution: Uniforms and Equipment (2025)

Sotilaspukukirjallisuudessa Napoleonin sodat on aika kilpailtu genre, tuosta länsimaisten uniformujen kultakaudesta kun on valtava määrä kirjallisuutta. Brittiläinen Paul L. Dawson on kuitenkin urakkaan tarttunut, menemällä alkuperäislähteiden äärelle Ranskan sota-arkistoon kahlaamaan läpi rykmenttien vuosittaisia raportteja vaatetuksesta ja varustuksesta. Kaikkea ei ole käyty läpi, vaan Dawson esittelee otannalla joitain kymmeniä osastoja, ja toki vallankumousaikana raportointi ei aina säilynytkään.

Tuloksena on sitä hardcorempaa uniformologiaa, yksityiskohtaisia listauksia hatuista, takeista, liiveistä, housuista ja kengistä, joita sotilailla oli tai pikemminkin puuttui. Vähän turhan hapokasta itselleni, joten katsotaan mitä kuvitus kertoo. Mukana on muutamia alkuperäisiä hattuja, takkeja ja housuja, kiitettävästi useammasta kulmasta kuvattuna (kuten meilläkin tehtiin kun tekstiilikonservaattorin kanssa inventoimme ja pakkasimme sotilaspukuja muuttoa varten), mutta ei alkuunkaan niin paljon kuin olin toivonut. Pukukappaleet ovat kaikki peräisin ranskalaisen keräilijän ja kauppiaan Bertrand Malvauxin kokoelmasta.

Alkuperäiskuvitus on painatukseltaan korkeatasoista, tosin suurimmalta osin eri ratsuväen lajeista (rakuunat, husaarit jne.). Käsittämätöntä kyllä, piirrosten tekijöitä ei kerrota, ei myöskään mistä kokoelmasta ne ovat peräisin - kontekstista päätellen kait sitten Ranskan sota-arkistosta.  

Lopputulema on vähemmän yllättävästi, etteivät pukuohjesäännöt, säilynyt dokumentaatio ja aikalaiskuvitus kauhean hyvin aina mätsää. Näin on vanhojen aikojen kohdalla aina, ja varsin Ranskan vallankumouksen alkuvuosina. Vuoden 1793 yleistä asevelvollisuuta (levée en masse) seurasi vuoden 1794 alussa yhdistäminen (amalgame), jossa valkotakkinen vanha armeija sulautettiin osaksi uutta sinitakkista armeijaa 1:2 periaatteella. 

Tämä vallankumouksen ahjossa taottu armeija antoi sitten Napoleonille sen aseen, jolla hän voittonsa voitti niin kauan kuin niitä riitti. Ensimmäisen keisarikunnan vormuista Dawson näyttää julkaisseen  puolen tusinaa vastaavaa kirjaa kuin tämä.

 

Kalparitarin vihkisormus

Vuonna 1928 Turun kaupungin historiallisen museon kokoelmiin kirjattiin neitien Ebba ja Lovisa Wulffin lahjoituksena kultainen vihkisormus. 

Sisälle on kaiverrettu vihkiparin nimikirjaimet G:A:H: ja C:B:B: Kyseessä olivat lahjoittajien äidin vanhemmat Gustaf Adolf Hobin (1764-1824) ja Christina Beata Böcker (1782-1853), jotka vihittiin 6. huhtikuuta 1800. Ikäeroa parilla oli siis saman verran kuin morsiamella ikävuosia, eli 18.

Gustaf Hobin aloitti sotilasuransa vänrikkinä 1788 Kustaa III:n sodan (1788-90) alussa. Hobin osallistui Porrassalmen, Kilpikosken ja Parkuinmäen taisteluihin, joissa viimeksi mainitussa haavoittui ja joutui venäläisten vangiksi, ollen tuolloin luutnantti arvoltaan. Vapaus koitti 1793 ja sen myötä myös ylennys kapteeniksi ja Miekkaritarikunnan ritariksi. Ruotsin armeija soti Kustaan sodan m/1779 univormuissa, ja Hobin kantoi tuolloin Pohjanmaan rykmentin asetakkia. Myös sen lapsenlapset lahjoittivat museolle, mutta jo 1800-luvun puolella.

Malli 1779 perustui edellisvuonna käyttöön tulleeseen, kuninkaan itsensä suunnittelemaan ns. kansalliseen pukuun (nationella dräkten). Museoviraston kuvakokoelmissa on 1890 tehty kopio Carl Gustav Roosin aikalaispiirroksesta, joka kuvaa Pohjanmaan rykmentin sotilasta.

Sotilasuransa jälkeen Hobin, paitsi avioitui, myös viljeli tilojaan Jurvassa, teki mm. aloitteen Jurvan kirkon rakentamisesta ja toimi Suomen Talousseurassa. Hän kuoli toimiessaan Pietarsaaren tullinhoitajana, mutta halusi tulla haudatuksi Jurvaan. Kirkon vieressä onkin komea hautamuistomerkki tälle uskolliselle jurvalaiselle, nimeltäänkin "kalparitarin hautamuistomerkki".

Kuva: Kyösti Koivuniemi, Visit Seinäjoki Region 

Gustavin ja Christinan tytär  Lovisa Aurora Hobin (1819-1873) avioitui turkulaisen hienotaeseppämestari Karl Johan Wulffin (1824-1898) kanssa. Lapsista Ebba Elisabeth (1858-1935) ja Lovisa Christina (1856-1940), "fröknarna Wulff", eivät koskaan avioituneet, Lovisan Geni kertoo työskennelleen kansakoulun opettajana. Sisarukset osoittivat kiitettävää kulttuuritahtoa lahjoittamalla museoon kauniin sormuksen lisäksi myös arvokkaan lisän sotilaspukukokoelmaan.  

Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisu (42-43) 1978-1979

Heljä Brusilan ja Nina Lepokorven artikkelissa Uutta tietoa Turun tuomiokirkon pohjoispuolen maanalaisista rakennusjäännöksistä kerrotaan 1976-77 suoritettujen kaivausten tuloksista. Tuolloin kaivettiin esiin kolme rakennusta, tuomiokapituli, piispantalo ja ympärysmuurin kellariksi nimetty rakennus. Kaksi ensmmäistä oli merkitty Olof Gangiuksen v. 1634 karttaan, viimeksi mainittua ei, mutta sen sijaan se antoi kaikkein runsaimmat löydöt, mm. viitteitä uunikaakeleiden (jollaisia löydettiin viimeksi Turun linnan vierestä) valmistuspaikasta. Rakennusten paikat on kadun nupukiveykseen merkitty mukulakiveyksellä.

Kaupunkiarkeologia jatkui Aki Pihlmanin ja Tapani Tuovisen artikkelissa Mätäjärven lounaisrannan vanhimman kulttuurikerrostuman ajoituksesta. Keramikka- ja nahkalöydöt, samoin kuin puinen patinus todistivat alueen asutetuksi vasta 1400-luvulla. Laajempi tutkimus Mätäjärvestä julkaistiin maakuntamuseon Raportteja osassa 16. 

Turun kaupungin historiallisen museon keskiaikaiset puuveistokset oli "hätäisesti tomutettu" ennen kuin pantiin esille päälinnan avautuessa yleisölle 1961. Päälinnan korkeampi huonelämpö ja kuivempi ilma aiheuttivat konservointitarvetta halkeilun ja liitupohjauksen irtoamisen vuoksi. Maria Merikanto luetteloi veistokset uudelleen vuonna 1976 ja seuraavana vuonna ne konservoitiin Jukka Mattilan toimesta Juha Stenbergin avustamana. Mattilan ja Merikannon Turun kaupungin historiallisen museon keskiaikaisten puuveistosten konservointiraportti kävi läpi kaikki museon 51 pyhäinkuvaa.

Helena Soiri-Snellmanin Kadotetty kaupunki kirjasi Turussa vuosina 1975-1979 puretut rakennukset. Museo dokumentoi kaikki puretut kohteet arkisto- ja kenttätutkimuksella, kaikki kohteet myös valokuvattiin. Materiaalin perusteella rakennuksista kirjoitettiin purkukertomukset. Pääasiassa oli purettu matalia puu- tai tiilitaloja, mm. Hämeenkatu 6:n tiilitalo, jossa mielenkiintoista kyllä oli kadun puolella ollut lautaverhoilu. Aninkaistenkatu 8:n purkamisen yhteydessä Turun kaupunki osti tontilla olleen Kingelinin huvimajan ja siirrätti sen nykyiselle paikalleen Sibeliusmuseon taakse.

Kuuluisin tuolloin purettu talo oli tietysti Hamburger Börs, jonka alasraastaminen alkoi joulukuussa 1976. Kannen kuva muuten esittää Börsin naistenhuoneen seinän sinkkipaneelia. Myös Yliopistonkatu 16:ssa sijainnut jugendkerrostalo sai purkutuomion, samoin niinkin uusi rakennus kuin Puutarhakatu 19 a:n 1937 valmistunut klassistis-funktionalistinen liike- ja asuintalo.

Eira Karppisen ja Eeva Mikolan artikkelia Missä lapsii leikkii on inspiroinut YK:n kansainvälisen lapsen vuoden 1979. Kirjoitus on enemmänkin ajankohtainen pamfletti, joka toteaa sen, että Engelin asemakaava jätti lapsille leikkitilaa talojen pihoilla, mutta 1900-luvun alkupuolella autoistuminen ja tihentynyt rakentaminen vei sitä. Lastenvuoden teema näkyi myös näyttelyissä ja kokoelmatyössä.

Vuosikertomuksen 1978 agendalla olivat Kalastajankatu 4:n rakennustyöt, Apteekkimuseon kahvila ja tulossa oleva Merenkulkumuseo. Lastenvaatejeräys toi lähes 800 kpl lastenvaatteita museon kokoelmiin. 1979 oli kaupungin 750-vuotisjuhlavuosi ja sen kunniaksi pidettiin tietysti näyttely. 

Kokoelmatilastoja:
1978  n. 2500 esinettä ja 5768 arkeologista esinettä, viimeinen päänumero 18457
1979  n. 1300 esinettä, viimeinen päänumero 18579 

Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisu (41) 1977

Kansikuvassa kalojen poistoa verkosta Pikisaaressa luotsi Öhmanin pihalla 1900-luvun alussa, ja sehän viittaa tietysti Matias Ahon artikkeliin Eläminen ja asuminen Turun Pikisaaressa 1880-1920.

Hirvensaloon kuuluva Pikisaari oli aikoinaan osa Maarian pitäjää, ja Arolan ratsutilan maita. 1600-luvulla turkulaiset tervakauppiaat tekivät siitä laivaus- ja tervanpolttopaikkansa, mistä paikka sai nimensä. Näin syntynyt satama tuli Turun kaupungin alueeksi vasta käräjöinnin jälkeen v. 1796. Lisäksi saarella sahattiin puutavaraa ja lastattiin sitä vientiin.

Varhainen Pikisaari jakautui tullin, luotsien ja merimiesten ruotsalaispuoleen, ja työväestön suomalaispuoleen, joista jälkimmäinen oli eräänlainen Turun esikaupunki Nummen tai  Raunistulan tapaan. Kansatieteilijä Aho kuvaa monipuolisesti elämää, asumista ja niukan elannon kokoonraapimista Pikisaaren yhteisön parissa.

Myös kesävieraat löysivät Pikisaaren vastapäisen Ruissalon tavoin. Lähelle valmistui Airisto Segelsällskapin ravintola ja kerhorakennus 1904, ja nykyään kesäisin Fölin vesibussi pysähtyy sinne reitillään - hyvä keino eläytyä pikisaarelaisten arkeen silloin kun sieltä Turun keskustaan pääsi vain vesitse tai jäitse.

Jacob Seela on jälleen varhaisen lasiteollisuutemme jäljissä artikkelissa Iloniemi, unohdettu lasitehdas Varsinais-Suomen takamailla 1857-1889. Kuusjoella sijainneen Iloniemen lasitehtaan historia oli tavanomainen tulipalojen, konkurssien ja omistajanvaihdosten kronikka. Tuotteina oli pulloja sekä talous- ja ikkunalasia. Tuotteita on vaikea tunnistaa, lukuun ottamatta Riikaan toimitettuja mineraalivesipulloja, jollainen löytyy Turun kaupunginmuseon kokoelmista, Seelan itsensä lahjoittamana. 

Tehdasalue oli varsin syrjäinen sijainniltaan, eivätkä ruotsalaiset ja saksalaiset lasimestarit siellä juuri viihtyneet. Hierarkia oli selvä: huipulla ylellistä säätyläiselämää viettänyt ruukinpatruuna, alapuolella lasinpuhaltajat ja pohjalla hyttirengit. Työväen ruokana oli ruis, perunat ja silakat, huvittelemassa käytiin Salon markkinoilla. Tehtaan kiinteistöstä on tiettävästi jäljellä vain pajarakennus.

Vuoden 1977 vuosikertomuksessa todetaan Turun linnan esilinnan sulkeutuvan remontin vuoksi vuosiksi. Kalastajankatu 4:n muutoskorjaukset ovat viivästyneet. Vartiovuorenmäen tähtitorniin sijoitettavasta merenkulkumuseosta tehtiin päätös, mutta hankkeen toteuttaminen jäi "odottamaan parempia päiviä".

Kokoelmatilastoja:
1977  n. 1850 esinettä, viimeinen päänumero 18214

Osprey Military 2026

Tammikuu 

MAA567 Seleucid Armies 312–63 BC                       1472866142
ELI264 US and Allied SOF in Afghanistan 2009-21        147286493X
NVG345 Soviet Tanks at Stalingrad 1942–43              1472865227
CAM424 Gulf War 1990–91                                1472868900
ACM059 Okinawa 1945: Royal Navy                        1472866746
DUE150 U-Boat vs Royal Navy Capital Ship               1472866061
FLT015 Italian Adriatic Fleet 1915–18                  1472871367
 

Helmikuu 

CBT084 Byzantine Soldier vs Seljuk Warrior             1472864980
CAM425 Kokoda Trail 1942–43                            1472869826
CAM426 Siege of Kazan 1552                             1472868439
FLT016 French Navy 1939-42                             1472865901


Maaliskuu 

MAA568 Renaissance Polish Armies 1492–1569             1472867564
NVG346 Nagato-Class Battleships 1920-46                1472869575
ACM060 Iraq 2003                                       1472868056
DUE151 Beaufighter vs German Flak Ships                1472865987
DUE148 Coalition Aircraft vs Iraqi SAMs                1472866010


Huhtikuu

CAM427 Kings Mountain 1780                             1472870476
CBT085 US Soldier Vs Japanese Infantryman: Philippines 1472868706
NVG347 Italian Mas & MS Boats 1915-49                  1472870212
FLT017 D-Day Fleet 1944, British Sector                1472861302


Toukokuu

ELI268 Roman Cavalry Helmets                          1472871162
NVG348 US Heavy Tanks of World War II                 1472870840
NVG349 Warships at Dunkirk 1940                       147287255X
CAM428 Grenada 1983                                   1472868498
DUE152 Panzer I vs T-26: Spanish Civil War 1936–39    1472873629
FLT018 Kriegsmarine Southern Command 1941–45          147287112X


Kesäkuu

MAA569 Armies in North Russia and Siberia 1918–20     1472873270
CAM429 Königgrätz 1866                                1472871286
ACM061 Winter War 1939–40                             1472870573
RAID62 Kyiv 2022                                      1472869524
DUE154 US Liberty Ship vs German Surface Raider       1472868692


Heinäkuu

NVG350 German Marders of World War II                 1472872142
CAM430 Kadesh 1274 BC                                 1472870557
CAM432 Battle of the Atlantic (2)                     1472867262
ACM062 Philippines 1941–42                            1472870867
FLT019 ABDA Striking Force 1942                       1472872517


Elokuu

MAA570 Roman Army Units in the Eastern Provinces (3)  1472873114
ELI269 US Tank Tactics in World War II                1472871324
NVG351 Tanks in the Caucasus 1942–43                  1472870174
CAM431 Florence 1944                                  1472870506
CAM435 Donbas 2014–15                                 1472868471
ACM063 New Guinea 1943–44                             1472870352
DUE155 F4F Wildcat vs A6M2-N 'Rufe'                   1472870743
FLT020 Royal Navy Mediterranean Fleet 1793–1805       1472871049


Syyskuu

MAA571 Ground Forces in the Korean War 1950–53 (3)    1472873157
ELI270 The SS 'Wiking' Division in World War II       1472875125
CAM433 Westport 1864                                  1472871243
CAM434 Baku 1918                                      1472872231
RAID61 Operation Praying Mantis 1988                  1472867327
DUE156 Panther vs A30 Challenger                      1472874005
FLT021 Kriegsmarine Norway Command 1940–45            1472871081 


Lokakuu

ELI271 American Civil War Siege Tactics               1472873580
NVG352 Lexington-Class Aircraft Carriers 1927–46      1472870891
CAM436 Murmansk 1941                                  1472871405
CAM437 Carentan 1944                                  1472871650
DUE153 Spitfire vs Fw 190: Northwest Europe 1941–43   1472870786
CBT087 Soviet Rifleman vs German Infantryman          1472871871


Marraskuu

ELI000 The Royal Marines Commandos 1991–2025          1472873319
NVG353 Tanks in the Gilbert Islands 1943              1472871006
CAM000 Madagascar 1942                                1472871693
ACM064 Okinawa 1945                                   1472872274
DUE000 M3 Tank vs Panzer IV: Eastern Front 1942       1472873661
FLT022 US Navy Pacific Fleet 1941–42                  1472867750

Joulukuu

MAA000 Ptolemaic Armies 305–30 BC                     1472871839
MAA000 Ptolemaic Armies 305–30 BC                     1472871839
ELI267 Machine-Gun Tactics on the West Front 1914-18  1472868765  RAID63 Brandenburgers in the Blitzkrieg 1940          1472874218

Jääflaneerausta Halisista Ravattulaan

Turkulaisten jäälläkävelyvimma sen kuin jatkuu, ja me suuntasimme Aurajoen rantaan tänään täällä Halisissa, Virnamäen kumpujen, kurgaaneiksikin sanottujen, takana.

Tässä paikassa tavataan kesäisin mennä uimaan, tai siis perheen uimataitoiset menevät.

Ja niin sitä lähdettiin yläjuoksulle päin. Mopollakin oli jäällä käyty pyörähtämässä.

 

Koska oltiin Halistenkosken yläpuolella, ei meriveden pinnan lasku ollut romahduttanut jäänpintaa missään vaiheessa. Laskuojien suut olivat pysyneet sulana pitempään.

 Joen länsirannalla kulkee polku aivan vedenrajassa, mainio onkipaikka kesäisin.

Paljon ei ole maassa lunta, mutta seudun hurjimmassa pulkkamäessä lasketeltiin aina Aurajoen jäälle asti.

Ja sitten oltiinkin jo Kuralan sillalla.

Kanootteja varten tehdystä aukosta ei tehnyt mieli ryömiä, joten kiersimme rannan kautta.

 Osmankäämit siementämässä. Tupsuja näkyikin pitkin jäätä.

Vähän väliä kuului jään kumahtelua, liekö liittynyt näihin poikittain jokeen nähden syntyneisiin n. 1 cm railoihin.

Kaarinan Auranlaakson asutusta. Jäälle oli näillä tienoin aurattu reilun metrin levyinen rata, kenties luistelua varten, mutta saanut jo ohuen lumipeitteen.

Jokin osmankäämin tavoin vesirajassa viihtyvä heinäntapainen talventörröttäjä.

Vielä ennen ohikulkutien siltoja oli länsirannalla tämä komea kuusikko.

Siltojen ali voisi jatkaa vielä vaikkapa Vanhalinnan linnavuoren jylhiin maisemiin...

mutta me nousimme rannalle ja ostoksille Ravattulan Cittariin, jota itse tapaan edelleen sanoa Ravattulan Anttilaksi, mutta alunperin se oli Suomen ensimmäinen Heps-tavaratalo.

Viking Grace revisited

Viking Gracella käytiin tuoreeltaan heti 2013, kun se Turun linjalle tuli. Sen koommin on sillä seilattu monesti, niin työ- kuin huvimatkoilla, ja viime maanantai-iltana lähdettiin taas, pimeästä Turun satamasta.

Aamulla Tukholmassa meriaamiaista aloitellessa aurinko oli jo nousemassa Södermalmin kallioiden ylle.

Ja niin kynnettiin taas jäämurskaista väylää mutkitellen halki Tukholman saariston, avomerellehän on matkaa vaikka kuinka pitkälti.

Alkupaloja ja pekonia pupertaessa vastaan tulivat Helsingin laivat, tässä Silja Symphony, jonka sisaralus Silja Serenadella kuvattiin hauska ja riipaiseva komediasarja M/S Romantic (katsottavissa Yle Areenalla vielä 23.2. asti).

Ja toki bongattiin tälläkin matkalla Tukholman väylän lukko, Oskar-Fredriksborgin linnoitus, sikäläinen Suomenlinna siis.

Spahan pääsyä odotellessa oli aikaa seurata aulatiloissa, miten talvinen ranta ja mansardikattoiset ruotsalaiskartabot lipuvat ohi.

 Kaikille avoimet aulatilat ulottuvat läpi kolmen kerroksen. 

Kyltti respan oven pielessä kertoo että laiva rakennettiin Turussa, Pernon telakalla siis, silloin STX Finlandin nimellä toiminut. Facebookissa on muuten edelleen olemassa ryhmä nimeltä Lupaan käyttää Viking Line -laivoja, mikäli tilaavat uudet alukset Suomesta, jossa kampanjoitiin laivan kotimaisuuden puolesta. Nyttemmin Pernossa rakennetaan enää vain loistoristeilijöitä.

Ensimmäisen kerran näin, että pääsy ulkokansille oli suljettu.

"Ei talvikunnossapitoa" -kyltti olisi sopinut ovelle. Eikä ainakaan pimelle kannelle tekisi mieli hortoilemaankaan, jos on katsonut Riku Rantalan M/S Mystery -sarjaa.

Maarianhaminassa kohdattiin Viking Glory. Pelkän piknikristeilyn tekevät pääsivät nyt meidän laivallamme takaisin Turkuun.

 Tuulivoimaa perunalastujen tuotantoon.

Buffetaterian aikana saavuttiin avomereltä saaristoon, josta jää taaas alkoi.

 Ja jäätähän riitti sitten Turkuun asti.

Lopuksi vielä maininta, että viime heinäkuun alussa voimaan tunnut runkolinjauudistus on ainakin meidän perhekuntaamme suosinut: 10-linjalla pääsee suoraan satamaan ja sieltä kotiin.

.