Prahan arkkitehtuuria

Viimeisenä postauksena Prahasta vain summittaisia kuvia kaupungin arkkitehtuurista. valitettavasti ne eivät tee ensinkään oikeutta kaupungin kauneudelle. Siellä voisi, kuten paikan päällä käyneet tietävät, vain kulkea ympäriinsä äimistelemässä.

Prahasta matka jatkui Wieniin.

Vanhankaupungin raatihuone

Prahan Vanhankaupungin raatihuoneen tornin juurelle kokoontuu aina tunnin välein joukoittain matkailijoita.

Syynä on vuonna 1410 valmistunut kuuluisa astrologinen kello, jossa tasatunnein 12 apostolia kiertää kellon yläosassa olevien luukkujen aukoissa ja oikeassa reunassa oleva luuranko soittaa kelloa.

Keskiajan lopulla raatihuoneiden kellot olivat eurooppalaisten kaupunkien ylpeys, ja Prahan on niistä yksi maineikkaimpia. Sen tekijöiksi tiedetään kellosepät Jan Sindel ja Mikulas Kadanilainen. Kello kertoo mm. auringon ja kuun vaiheet, mutta sen sivussa on hieman tavalisempikin kelotaulu kuten kuvasta käy ilmi.

Torniin pääsee hissillä ja sieltä avautuu näkymä alas aukiolle jolla kellonlyöntejä odotellaan...

ja toisaalta suuremmalle aukiolle jonka keskustaa hallitsee Jan Husille omistettu muistomerkki.

Aivan raatihuonetta vastapäätä aukion takana on Týnin Neitsyt Maarian kirkko, yksi vielä käymättömiä Prahan nähtävyyksiä - mutta siksihän hinkattiin Nepomukia Kaarlensillalla.

Samaiselta aukiolta katsoen itse raatihuone näyttää katkenneen kesken. 1800-luvulla rakennettu uusgoottilainen itäsiipi tuhoutui Prahan vapauttamiseksi käytyjen taistelujen aikana 1945.

Onkohan sen uudelleenrakentamista koskaan mietitty? Ainakin se vielä kävisi päinsä, sillä siiven paikalla on nyt puisto.

Kaarlensilta

Prahan yksi kulta-ajoista oli keisari Kaarle IV:n hallituskausi 1300-luvulta. Siltä ajalta on myös kaupungin vanhin ja kuuluisin silta, Kaarlensilta, aiemmilta nimiltään Kivisilta ja Prahan silta. Sen molemmissa päissä on torni, tässä länsipään.

Näkymä Pieneltä Puolelta Vanhaankaupunkiin päin.

Yli puolikilometrinen silta kulkee länsipäästään myös pitkälti maan yllä, mukaan lukien Kampa-saari, jonka erottaa Pienestä Puolesta Myllynkouru.

Itse silta on koristeltu lukuisilla veistoksilla, suurelta osin ne ovat peräisin 1600-1700-luvuilta ja käytännössä kaikki katolisia pyhimyksiä, kuten tässä esimerkissä. Typillinen on myös viereinen myyntiteline, silta on täynnään katutaiteilijoita.

Koskettamalla jokeen heitettävää Pyhää Nepomukia palaa vielä joskus Prahaan.

Kuten jo todettiin, sillan molemmissa päissä on samankaltainen torni. Kuva itäpään tornista kertoo millainen vilske sillalla päiväsaikaan on.

Itäpäässä silta päätyy aukioon, jossa vasemmalla P. Franciscus Assisilaisen kirkko, keskellä Vapahtajan kirkko, osa katolista Klementinum-yliopistoa. Huomionarvoinen on myös Itävallan kotka oikeanpuoleisen rakennuksen kulmassa.

Vielä yksi näkymä tornista selityksin...

ja ilman, kohti Pientä Puolta ja Hradcanya...

ja kierros jatkuu Vanhankaupungin aukiolle.

Daliborin torni

Daliborin torni (Daliborka) on Kultaisen kujan jatkeena Prahan linnan itäpäässä. 1400-luvun jälkipuolella rakennettu alunperin 7-kerroksinen torni lyheni salamaniskun ja tulipalon seurauksena parilla kerroksella vuonna 1781. Melko rauniomainen vaikutelma syntyi jäljellä olevastakin osasta.

Torni on saanut nimensä siellä 1400-luvun lopussa viruneesta (ja mestatusta ja lopulta Bedřich Smetanan oopperaksi päätyneestä) ritari Daliborista, ja monia muitakin vankeja siellä on pidetty. Ehkä siitä johtuen se on nyt jonkinlainen vankila- ja kidutusmuseo. Tässä venytyslaite.

Vankihäkki.

Välineitä hankalien vankien kuljetukseen: rauta oli vangin kaulan ympärillä. Itse asiassa piikittömänä versiona tällaiset olivat eurooppalaisten poliisilaitosten käytössä 1800-luvulle asti.

Puolustustorni tämäkin alunperin oli, siitä muistona ampuma-aukossa ensimmäisen sukupolven ampuma-aseita.

Vankilana torni toimi aina vuoteen 1781 saakka. Kurkistus tyrmään.

Alin osa oli kuiluvankila, sellainenhan on Turun linnankin suosituimpia nähtävyyksiä. Sinne vanki laskettiin tällaisella laitteella. Tehokeinona värkkiin oli laitettu pääkallo.

Ei tämä aivan niin korni ollut kuin Keski-Euroopan punaisella ja mustalla verhoillut "kidutusmuseot", jotka alkavat jo Tallinnasta etelään. Sellainen on Prahassakin, Kaarlensillan itäpäässä.

Kultainen kuja

Prahan linnan Kultainen kuja oli sitten viime käynnin muuttunut maksulliseksi, mutta matkailijaruuhkaa se ei ole vähentänyt. Nimi ei tule Rudolf II:n alkemisteista joiden laboratoriot olivat toisaalla linnassa, vaan kultasepistä jotka olivat 1500-luvun puolivälissä asettuneet tänne pakoillakseen Prahan kaupungin ammattikuntasääntöjä. Rudolf II:n vartiokaarti sai 1597 luvan rakentaa muurin tukikaarten väliin asumuksensa. Myöhemmistä asukkaista kuuluisin lienee ollut Franz Kafka.

Muutamat kujan mökeistä toimivat matkamuistomyymälöinä, mutta monet myös pieninä museointeriööreinä. Tässä alkuperäisten vartiokaartilaisten, "punaisten tykkimiesten" puku ja varusteita. Tykkimiehille ei maksettu palkkaa, mutta heillä oli verovapaus ja ilmainen asunto linnassa. Tuloja he saivat tekemällä palveluksia linnaan vangituille aatelismiehille ja toimimalla mm. palvelijoina, kokkeina ja kuriireina. Osaston lakkautti vasta keisari Joosef II vuonna 1784.

Kultasepänverstas "suutarinsilmineen" oli kuin (noh, melkein) suoraan Luostarinmäen käsityöläismuseosta.

Krouveja oli linnan alueella aikoinaan paljonkin. Meno niissä närkästytti mm. läheisen Pyhän Yrjön luostarin abbedissaa, kertoi opastetaulu.

Aivan kujan itäpäässä oli elokuvahistorioitsija Josef Kazdan kömmänä. Hän pelasti lukuisia tsekkileffoja tuhoamiselta natsimiehityksen aikana.

Kujan länsipäässä oli muutama tykki...

mutta kun nousi rappusia itse muurille...

oli luvassa koko ampumakäytävän pituudelta ase- ja haarniskareplikoita vähän kaikilta aikakausilta.

Ilmeisesti niitä kaikkia sai myös ostaa mukaan jos oikein ymmärsin. Pohjoiseen päin avautui näkymä kuninkaalliseen puutarhaan syvän valllihaudan taakse. Ampuma-aukossa oli akselinsa ympäri pyörivä puinen rako josta tähtäillä vihollista aseella.

Kun ruotsalaiset 1648 tulivat, ei punaisista eikä muunkaan värisistä tykkimiehistä ollut estämään Prahan linnan ja ns. pienen puolen valtausta ja ryöstöä. Vltavan (Moldaun) yli eivät ruotsalaiset kuitenkaan päässeet vaan heidät pysäytettiin Kaarlensillalle.