Turun linnan Bryggman-salissa pidettiin eilen seminaari aiheesta Turun synty - näkökulmia varhaiseen kaupunkiin. Tilaisuuden avasi Visa Immonen kertomalla miten otsikkoa voi lähestyä kahdesta näkökulmasta, ensinnäkin siitä mitä kaupungin perustamisaikoihin (mikä se sitten onkaan) tapahtui, ja toisaalta siihen miten asiaa on pähkäilty jo vuosikymmenien tai suorastaan -satojen ajan. Pyhänä kirjoituksena on toiminut paavi Gregorius IX:n 1229 Perugiassa antama bulla, jossa Suomen piispanistuin siirrettiin jostakin johonkin. Pitkään uskottiin että Koroisista Turkuun, nyttemin on jo monin tavoin todistettu että Nousiaisista Koroisiin.
Pienoinen uutispommi itselleni ja ilmeisesti monelle muullekin oli Henri Hannulan blogissaan julkaisema hollantilainen asiakirja jossa mainitaan että "kaupunki rajattiin ja rakennettiin ensimmäisen kerran" vuonna 1310. Visa kuittasi maininnan anekdootiksi, lähdettähän ei mainittu, ja tieto on vuosisatoja myöhemmältä ajalta.
Elina Saloranta kertoi Katedraalikoulun kaivauksista vuosina 2014-2015, ja siitä miten ne tavoittivat kaupunkialueen vanhimmat kerrokset. Nummen eli Kaarinan pitäjän kahden suurjakokunnan, Nummen eli Ylistaron sekä Pisun rajalle, Pisun alueelle, syntyi Vartiovuoren ja Aurajoen väliin kylä ilmeisesti suhteellisen myöhään, ja alueen 1200-luvun rakennuslöydöt (kuten Rettigin tontin Konsulinnan talon alta löytyneet) liittyvät juuri tuohon kylään. Mikä sen nimi oli? Kenties asiakirjoissa mainittu Viljasuo, joka hyvin kuvasikin märkää mutta viljavaa maaperää. Kylän pellot ulottuivat nykyisen Suurtorin ja tuomiokirkon väliselle alueelle.
Seminaari osui työpäivälle ja sovitun asiakastapaamisen vuoksi väliin jäivät Aki Pihlmanin esitys keramiikasta ja Auli Bläuerin katsaus luututkimukseen, ja ehdin mukaan vasta Liisa Seppäsen esitelmään. Kaupungin "kaupunkimaisuutta" voi mitata monella ulottuvuudella, kuten maankäytöllä, rakennuskannalla, statuksella sekä toiminnoilla ja asukkailla. Kaikilla näillä kriteereillä Turusta tuli kaupunki 1300-luvun alussa. Ja miksi? Viime kädessä syynä oli Ruotsin ja Novgorodin kamppailu Itämeren alueella, jossa kaupunkien syntyä oli edeltänyt linnojen (Turun, Hämeen ja Viipurin) rakentaminen, ja nehän olivat toiminnoiltaan eräänlaisia pienoiskaupunkeja. Turku syntyi siis Ruotsin kuninkaan vallan tueksi ja manifestaatioksi. Seppänen mainitsi myös C.J. Gardbergin 50 vuotta sitten esittämän teorian että kaupunkia olisi edeltänyt saksalainen kauppapaikka tuomikirkon ja joen välisellä alueella. Tästä ei kuitenkaan ole todisteita ilmennyt.
Panu Savolainen kertoi Turun synnyn osuvan aikakauteen jolloin Euroopassa perustettiin ennätysmäärä kaupunkeja. Tämän urbanisaation syinä olivat mm. väestönkasvu, kaupunkien merkityksen kasvu, ja Itämeren piirissä saksalaisekspansio. Panu vertaili Turkua myös muutamaan muuhun saman ajan kaupunkiin ja havaitsimme ettei ruutukaava keskiajalla suinkaan tuntematon ollut. Panu palasi myös alussa mainittuun asiakirjalöytöön ja arvioi ettei kyseessä ehkä sittenkään ole vain anekdootti. Sen kirjoittanut Bartholomeus Vestingh oli syntynyt ja kasvanut Turussa, osasi äidinkielensä hollannin lisäksi ainakin ruotsia ja latinaa, ja hänellä oli pääsy hovioikeuden arkistoon. Ehkä hänen aikanaan oli siis vielä jäljellä dokumentti josta perustamisvuosi kävi ilmi? Seuranneessa keskustelussa huomautettiin myös että Johannes Messeniuksen pahamaineinen kronikka (joka muutoin ulotti kaiken mahdollisimman kaukaiseen meneisyyteen) ajoitti Turun perustamisen Birger Maununpojan aikakauteen (1290-1318).
Seminaarin ohjelmaan kuului vielä illemmalla Tanja Ratilaisen opastus näyttelyyn Turku 790 vuotta? Sieltä mieleeni jäi 1200-luvun löytöjen antama kuva kaupunkia edeltäneen talonpoikaisasutuksen vauraudesta. Opinpahan senkin että orgaaninen aineisto on säilynyt vain syvemmällä, kosteissa ja hapettomissa keskiajan kerroksissa, mutta tuhoutunut uuden ajan kuivemmissa kerroksissa.
Kuva: Pyhän Olavin luostarin kaivaukset 1969 Kaskenkadulla, kuvaaja Per-Olof Welin, Turun museokeskuksen valokuva-arkisto, Finna.
