Teemu Keskisarjan, Kai Häggmanin ja Markku Kuisman kirjaa 1917 - Suomen ihmisten vuosi edelsi, ei siis seurannut, kirja 1918, ilman alaotsikkoa tosin.
Samaan tapaan tässäkin Keskisarja kertoo sisällissodasta ja terrorista värikkääseen tapaansa. Osuva on luonnehdinta valkoisista ammattilaisten johtamina amatööreinä ja punaisista amatöörien johtamina amatööreinä. Voisin myös allekirjoittaa Keskisarjan jurnutuksen sodasta "vaiettuna tabuna". "Tabuväitteet johtuvat siitä, että suomalaiset eivät nykyisin jaksa lukea kirjoja eivätkä edes selata kirjastojen tietokantoja." Vankileirikirjallisuutta onkin ilmestynyt viime vuosina runsaasti, ja punaisten naiskaarteista kertovat kirjatkin ovat jo oma genrensä.
Häggman käsittelee kirjallisuuden ja muun kulttuurielämän sisällissotaa. Kulttuurieliitti oli valkoista melkein viimeistä myöten, pahimmillaa verenhimoisuuteen asti. Juhani Ahon "hajamietteitä kapinaviikoilta" on siteerattu väsymiseen asti, niin tässäkin. Kustantaja Arvi A. Kariston päiväkirjamerkinnät Hämeenlinnasta ketovat miten valkoisia oli odotettu auttajina, mutta ensimmäisinä ehtivät varastelevat saksalaiset, ja näiden perässä kostonhimoiset valkoiset, jolloin surmaaminen kohosi uuteen ennätykseen.
Kuisman artikkeli taloushistoriasta kertoo sen ilmeisen selvän asian, että Venäjän viennin varassa olevat teollisuuspiirit tulivat Suomen itsenäisyyden kannalle vasta kun punakapina painoi päälle - kukkaronnyörejä valkoisten rahoittamiseen oli vihdoin hellitettävä. Saksan kanssa solmitut taloussopimukset eivät vientietollisuuden edustajia miellyttäneet, ja he alkoivat jo kesällä 1918 muodostaa kartelleja (Finncel, Finnpap) saksalaisten pyrintöjä vastustaakseen. Kun Saksa vuoden lopulla hävisi sodan, oli aika tehdä rivakka käännös länsivaltojen puoleen. "Meritiet ja markkinat länteen avautuivat, ja Suomi pääsi jälleen kiinni taloudelliseen nousuun. Tässä maata auttoivat liiankin tutuiksi tulevaisuudessa käyneet kyseenalaiset vahvuudet: halpa, devalvoitunut markka, halpuutettu työvoima ja uudet lujat vientikartellit. Niihin nojasi Suomen menestys."
Joutuisasti luettava kirja, mutta parasta nytkin on Jukka Kukkosen toimittama kuvitus, joka monin paikoin tulee iholle kuvatessaan vuoden 1918 ihmisiä, niin eläviä kuin kuolleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti