Rakennus sulkeutui kadulle päin muurilla, sisäänkäynti oli sivukujalta.
Opastettu kierros alkoi alakerran tavernasta, jossa henkilökunta nautti lounaansa, Aalto itse salin perällä.
Kierros jatkui ylös toimistoon, joka on edelleen Aalto-säätiön työtiloina.
Seinäjoen Aalto-keskus oli yksi laajimpia töitä.
Maison Louis Carré lienee kuuluisin ulkomaille suunniteltu työ.
Kulttuuritalon kaarevien seinien muuraamiseen tarvittiin omanlainen tiilensä.
Myös nämä keraamiset sauvatiilet olivat Aallon omaa disainia, niitä käytettiin mm. Seinäjoen kaupungintalossa.
Erottajan paviljonki Helsingin keskustassa on Aallon vähiten tunnettuja töitä. Silti siitä pihistetty kaiteenkappale ehti kansainväliseen huutokauppaan ennen kuin se saatiin takaisin Suomeen. Paviljongissa se on jo korvattu uudella osalla.
Pienessä kirjastohuoneessa esiteltiin Viipurin kaupunginkirjastoa.
Varsinainen helmi oli tietysti mestarin oma ateljee.
Ateljeetalon pienoismalli halkaistuna.
Täällä ei designmööpeleitä sentään ollut tarvinnut kiinnittää vaijereilla kuten Paimion parantolassa.
Ikkunasta avautui näkymä ruokalarakennuksen valkoiseen seinään johon oli ollut tarkoitus heijastaa elokuvia. Pihan pengerrykset palvelivat katsomona.
Lähtiessä teimmekin pienen kierroksen talon ympäri tuonne sisäpihalle.
Oppaan mukaan oli elokuvaesitys nyttemmin järjestetty, mutta he olivat katsoneet sitä mukavasti ikkunoiden takaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti