Olipa talossa vieraina myös kaksi Ruotsista tullutta hengenmiestä, jotka ehtivät torilla oppia muutaman sanan suomeakin.
Luvatontahan moinen avoliitossa eläminen oli, mutta pelätty piispantarkastuskin päättyi siihen että piispa ryhtyi leikittämään lapsia.
Epätoivo kalvoi pappismiestä vielä viimeisessäkin näytöksessä...
mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mutta millainen oli keskiajan Turun pappien talo? Siihen löytyy vastaus Liisa Seppäsen väitöskirjasta:
Yksi keskiajan Turun suurimmista kirkollisista rakennuksista on ollut tuomiokirkon papiston yhteisasuntolana ja -ruokalana toiminut pappien talo, Commune, joka on ollut piispa Maunu Särkilahden 1400-luvun lopulla rakennuttama keskiajan viimeinen suuri rakennuskokonaisuus. Sen ruoka- ja juhlasalit sisältäneen päärakennuksen on arveltu sijainneen tuomiokirkon luoteispuolella, ympärysmuurin yhteydessä. Tältä alueelta on tehty havaintoja osittain esille saadusta muuratusta rakennuksesta, ja niiden perusteella rakennuksen koko on ollut vain noin 6,5 x 8–9 m. Välttämättä tämä rakennusjäännös ei ole ollut päärakennus, sillä kokonaisuuteen on kuulunut myös muita taloja, joissa saivat asua sellaiset papit, joille ei kuulunut virkataloa, prebendaa. Laitos toimi samalla myös pappien huoltolana, jolla lienee ollut oma rakennuksensa. Myöhemmin Pappien talo omaksui Kaikkien Pyhien alttarin prebendan tehtävät, jolloin se sai haltuunsa prebendan omaisuuden, johon kuului mm.yksi kivitalo Kroopin varrelta sekä muita kaupunkikiinteistöjä, joiden laatua lähteissä ei ole tarkemmin määritetty.Liekö meno ollut sitten sellaista kuin markkinanäytelmässä kuvattiin, edellisen päivän luennoilla kävi ainakin ilmi että turkulaisiakin pappeja syytettiin jalkavaimojen pidosta.
Liisa Seppänen: Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. Erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto (2012).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti