Kuten kylttikin kertoi, päärakennus on vuodelta 1784.
Koska emme olleet tutustumassa itse näyttelyyn, jäise pikaiselle silmäykselle. Tunnelmallista kyllä oli, ja samoissa tiloissa esiteltiin niin säätyläis- kuin talonpoikaiskulttuuria.
Ulkona katoksen alla oli eri aikakausien työvälineitä.
Museon hallintaan kuuluu myös Marjuksenrannan sualaspuar, jossa suolattiin Turkuun myytäväksi lähtevät kalansaaliit.
Eikä kalanjalostus mihinkään ollut kadonnut, sitä harjoitti Länsi-Rannikon Kala Oy edelleen naapurissa.
Kalastajilla ja kalansuolaajilla oli ollut aikaa nakutella kallioon kaikenlaisia merkintöjä.
Sen jälkeen ajettiin Hakkenpäänraittia...
ja pysähdyttiin vanhalla aitalla, jonka seinä oli palvellut raitin ilmoitustauluna ja pudonneitten vanttuitten ripustuspaikkana.
Vielä kurvattiin kirkolle jossa viljamakasiini palvelee museon varastona...
ja saman tien tuli kuvattua kellotorni...
ja itse kirkko.
Kirkossa ei poikettu, ja itse olen käynyt siellä vain kerran, muinaisella taidehistorian opintojen ekskursiolla, jossa osana kurssia esittelin kirjoista lukemaani kirkon keskiaikaisista ja varsin reippaasti restauroiduista seinämaalauksista. Maalaukset oli restauroinnin yhteydessä "otsikoitu", ja muistan niistä yhden: "vanhoja satuja paholaisesta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti