Myönnän harmitelleeni sitä miten tamperelaiset menivät muuttamaan (tai oikeammin palauttamaan) historiallisen Näsilinnan nimen Milavidaksi, mutta harmitteluun ei ollut aihetta palatsiin sijoitetun Museo Milavidan näyttelyssä, joka kertoi palatsin rakennuttaneen von Nottbeckin suvun vaiheista.
Interiöörit muodostavat aina osan kustakin huoneesta...
ja esinetekstit ovat simppelisti ja toimivasti toteutetut. Kaikki esineet ovat samalla ruudulla...
ja kuvaa painamalla saa niistä lisätietoa. (Esineistö ei suinkaan ole peräisin vain Nottbeckeiltä, jos ollenkaan, vaan Tampereen museoiden kulttuurihistoriallisista kokoelmista).
Nuket ovat todella hyvin toteutettuja.
Hauskoja olivat myös piirroshahmot, niin eläimet kuin ihmiset, jotka liikkuivat seinillä.
Projektorit oli piilotettu mm. korokkeisiin joille interiöörit oli rakennettu.
Mitenkähän tämä temppu oli toteutettu? Valitsemalla kirje ja laskemalla se keskelle pöytää nauhalta alkoi kuulua ääni joka luki kirjeen ao. kielellä.
Esineistö oli suojattu pelkästään köysin (ja toki hälyttimin), pienemmät esineet esim. lipasta myötäilevään vitriiniin.
Lapsia.
Viimeisessä huoneessa pyöri filmi Nottbeckin perheen jäsenistä.
Erittäin hieno toteutus tamperelaisilta, sen voi turkulainenkin myöntää.
3 kommenttia:
Samaa mieltä. Minuakin nimi todella ärsytti siihen asti, kun olin nähnyt näyttelyn. Nuo vahanuket tosin ovat aina jotenkin kaameita, varsinkin lapset. Aavemaisuutta vielä lisää, ettei museossa ole oikeastaan henkilökuntaa paikalla, minkä syyt hyvin ymmärrän - sitäpaitsi opastus on tosiaan erinomaisesti toteutettu (kateellisena voisi todeta, että rahan keralla). Kun kävin, ei vielä ollut noita piirroshahmoja.Pitääpä mennä uudestaan. Mikä vaihtuva näyttely siellä nyt oli? Nekin ovat olleet erittäin kiinnostavia.
Minusta Vakoilumuseon tavaratalonuket olivat paljon kaameampia. :-)
Tämän kesän vaihtuva näyttely on "Fantastica! – Valentinon pukuja yksityiskokoelmista", mutta se ei vielä ollut auki kesäkuun alussa kun olimme Tampereella.
Kirjeissä epäilen etäluettavaa rfid-tunnistetta. Kirjastot ja osa logistiikkapuolesta on näihin siirtymässä viivakoodien sijaan. Pieni siru kirjeen johonkin poimuun, lasketaan lukijalle, tietokone kertoo minkä äänitiedoston sillä käynnistää.
Juha Heinänen
Lähetä kommentti