Aivan kirkkorakennuksen ulkopuolelle ei ole tarvinnut mennä, sillä mielenkiintoisia kuvauksia löytyy arkkitehtuurin yksityiskohdista kuin myös varsinkin englantilaiskirkkojen kuorituoleista (tai miten tuo misericord pitääkään kääntää). Arkeologia ja metallinetsintä ovat myös rikastuttaneet käytössä olevaa aineistoa, ja varsinkin maininnan arvoisia ovat Hollannista löytyneet pyhiinvaellusmerkkejä muodoltaan muistuttavat lyijyesineet, joiden aiheet ovat vähintäänkin ronskeja siivekkäine peniksineen. Todennäköisesti niiden funktio oli "pahan silmän" torjuminen, mutta malli on niin samankaltainen antiikin roomalaisten esikuvien kanssa, että jonkinlaisen jatkumon täytyy olla kyseessä.
Monien kuva-aiheiden taustalla ovat kansankulttuurin sananlaskut, kaskut ja tarinat, joiden selvittämisessä Jones on tehnyt aikamoisen urakan. Kaiken kaikkiaan tämä on aivan olennainen teos keskiajan niin henkisestä kuin materiaalisestakin kulttuurista kiinnostuneelle. Jälkimmäisen osalta on todettava se harmittava seikka, että vaikka Jones käy läpi suunnattoman määrän kuvallisia lähteitä, vain murto-osasta niistä on kirjassa valokuva, sekin usein vaatimattoman mustavalkoinen (kirjassa on toki erillisinä liitesivuina värikuviakin). Jokaisen artefaktin julkaiseminen olisi kasvattanut kirjasta melkoisen järkäleen, mutta mieleen tuli miten hienon verkkojulkaisun tästä olisi saanut.
Jonesin huomioista huomenna lisää, tähän vain linkki aiheeseen, josta mietin onkohan se muistettu Vapriikin parhaillaan esillä olevassa näyttelyssä, nimittäin tinamerkki vulvasta pyhiinvaelluksella.
4 kommenttia:
Tämähän pitäisi melkein hankkia omaan kirjayllyyn.
Hieno ja laaja-alainen opus kyllä.
Rupesi kiinnostamaan tämä teos. Jaotellaanko kirjassa jotenkin keskiaikaisia tyylejä ja niiden ominaispiirteitä vai onko ainoana lähtökohtana kirkollisen (ja niinollen eliitin?) taiteen erottaminen kansankulttuurin tuottamasta taiteesta? Luulisi, että jälkimmäinen myös vaikuttaa edelliseen ja toisinpäin, mutta ilmeisesti jonkinlaiseen vastakkainasetteluunkin on ollut syytä?
Lähtökohta on ollut (kuten kannen alareunassa mainitusta kirjan saamasta palkinnostakin voi päätellä) folkloristinen: materiaalia lähestytään tarinatyyppien kautta. Luvuilla on nimiä sellaisia kuin "Licked into Shape: Animal Symbolism", "The Fool and the Attributes of Folly", "Nonsense, Pure and Applied" tai "Tailpiece: the Uses of Scatology".
Kun en itse ole folkloristi, niin en oikein hienosti osaa tätä muotoilla, mutta käsitykseni mukaan kyse ei niinkään ole vastakkainasettelusta koska monet sananparsien aiheet olivat Raamatusta tai muuten kristillisiä. Tarkemmin ajatellen tässä ei sosiaalihistoriallista puolta juurikaan ollut eli esim. sitä miten eri yhteiskuntaluokat näihin tarinoihin ja niiden kuvallisiin esityksiin suhtautuivat.
Lähetä kommentti