Globaaleista kulkutaudeista kolera on varsin myöhäinen, se levisi Intiasta muualle maailmaan vasta 1800-luvun alussa. Suomeen tauti ehti ensimmäisen kerran kesällä 1831, ja Turkuun syyskuun 4. päivänä. Pormestari Gadd antoi aidata koleran uhreille omat hautausmaat, niistä toinen sijaitsi kaupungin rajojen ulkopuolella Itäharjulla. Uhriluku vaihtelee, mutta ilmeisesti 234 turkulaista menehtyi. Itäharjun kalmistossa on kuitenkin jäljellä enää puolen tusinaa hautamuistomerkkiä, kaikki vauraampien kaupunkilaisten. Muiden puiset ristit ovat kadonneet ajat sitten.
Rautaisen ristin ovat saaneet tehtailija Christopher Richter (jonka talo toimi Suomen senaatin eli hallituskonseljin kokoontumispaikkana 1809-19)...
...ja piirilääkäri Mathias Åkerberg. Hänen tyttären pojan poikansa oli Jean Sibelius.
Kivisen paaden alla makaa lukion lehtori Anders Gustaf Simelius.
Pystykiven ovat saaneet mm. kauppias Gabriel Leinberg...
...ja lääninkamreeri Gustav Wänerberg (Vaenerberg).
Hovioikeuden neuvos Ad. Fr. Tandefelt oli saanut hieman pienemmän kiven.
Erityisesti olin kuitenkin tullut etsimään tätä hautaa.
Leipurioltermanni (ammattikunnan vanhin) Carl Wahlgren menehtyi koleraan joulukuun 22. päivänä 1831.
Logomon jo päättyneen Tuli on irti! -näyttelyn Tiirikkalankadun sali kuvasi nimenomaan leipuri Wahlgrenin kotia palon syttymisiltana.
Turun toinen kolerahautausmaa löydettiin arkeologisissa kaivauksissa 2011-2012 aivan läheltä Turun museokeskuksen toimitiloja, Kakolanmäen rinteestä.
2 kommenttia:
Vai tänne minä poikkesinkin tutkailemaan sattumalta eilen. Nyt tuli vähän aavemainen olo...
Itse menin Itäharjulle etsimään tuota Wahgrenin hautaa. Postausta tehdessäni ajattelin ettei tämä kiinnostaisi ketään itseni lisäksi, mutta niin vain on tämä ollut yksi suosituimpia juttuja. :-)
Lähetä kommentti