Tässä loput tornit: parin muodostavat Tour de César ja Tour d'Argent sekä oikealla Tour Bonbec.
Île de la Citén pohjoisrannalla sijaitseva La conciergerie oli Ranskan kuninkaiden ensimmäinen hallintolinna. Heidän muutettuaan sieltä 1300-luvulla ensin Bastiljin tienoille ja sitten Louvreen linna jäi oikeusistuimen käyttöön ja sellaisena se ja sen viereen nousseet rakennukset ovat säilyneet tähän päivään asti. Sisäänkäynti on Boulevard du Palaisin puolelta, tässä näkymä ovesta.
Rakennuksen alakerrassa on vaikuttava "iso linnantupa", Salle des Gens d'armes. Tässä näkymä sisäänkäynnistä nähden vastakkaisesta nurkasta.
Kulmassa oleva laudoitus sulki pääsyn linnan keittiöihin jotka muutoin ovat auki yleisölle. Saliin liittyvät pienempi Salle des Gardes sekä tämä, suoraan suuren salin jatkeena oleva Rue du Paris.
Suuren salin yläpuolella on aikoinaan ollut vielä prameampi tila Grand'Salle, jossa Ranskan kuninkaat viettivät juhliaan (ja jota on kuvattu myöhäiskeskiajan miniatyyreissä). Useaan kertaan tulipaloissa tuhoutuneena se on rakennettu uudestaan ja on nyt nimellä Salle des Pas-perdus oikeuslaitoksen käytössä eikä avoinna yleisölle.
Linna säilyi oikeusistuimena ja myös vankilana, ja sellaisena se saavutti suurimman maineensa (ja pahamaineisuutensa) Ranskan vallankumouksen aikana. Juuri täällä kuolemaantuomitut odottivat matkaansa giljotiiniin Place de la Concordelle ja tuolle ajanjaksolle on omistettu museon näyttely, joka avattiin vallankumouksen 200-vuotisjuhliin vuonna 1989.
Vankilan kirjanpitäjä...
...ja vartija.
Sellirivistö...
...ja sen vankeja (jos pleksin läpi nyt mitään näkee).
Täysin ei vallankumouksen yhdenvertaisuus toteutunut vankilassakaan, vaan rahalla sai ostaa itselleen väljemmät olot, jos se nyt giljotiinin terän putoamista odotellessa paljon lohdutti. Pääsääntöisesti olot olivat todella ahtaat vallankumouksen syodessä ensin vihollisensa ja sitten lapsensa yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Salle de la Toilette, jossa vangit parturoitiin ennen mestattavaksi lähettämistään. Pitkät hiukset olisivat kai voineet häiritä giljotiinin terän leikkaustyötä.
Yksi vanki oli kuitenkin kuuluisuudeltaan ylitse muiden, tässä hänen vartijoitaan.
Ranskan kuningatar Marie Antoinette sai oman sellin vaikka yksityisyydestä ei juuri voinut puhua.
Marie Antoinetten sellin ennallistus ei ole alkuperäisessä sellissä, sen paikalle rakennettiin restauraatioaikana muistokappeli, Chapelle Expiatoire. Sitä en näemmä kuvannut, tämä on viereisestä girondiinien kappelista, Chapelle des Girondins.
Yhdessä huoneessa oli lueteltu kaikki giljotiiniin Pariisissa tuomitut, kaikkiaan 2780 henkeä.
Poliittisen väkivallan muistonäyttelystä oli huojentavaa palata aurinkoiselle kadulle. Conciergeriestä voi ostaa yhteislipun joka käy myös Sainte-Chapelleen. Seuraavassa Pariisi-postauksessa käy ilmi miksi se kannattaa ostaa ja miksi kannattaa kiertää kohteet juuri tässä järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti