Kirjan ensimmäinen osa kuvaa portugalilaisten ja espanjalaisten taistelua maustesaarista, toinen osa hollantilaisten ja englantilaisten vastaavaa kamppailua näiden syrjäytettyä edellisen taisteluparin, ja kolmas osa amerikkalaisen Salemin kaupungin merenkulkijoiden laivamatkoja Sumatran Acehiin pippurin hankkimiseksi. Kolmas osa selittynee kirjailijan kansallisuudella, ja sillä että mukaan on ollut saatava jotain amerikkalaislukijoille paremmin ymmärrettävää historiaa.
Kirjan etulehti on täynnä arvostelijoiden kehuja ja totta onkin että Corn on jouheva kertoja. Tropiikin romantiikkaa ja taistelujen dramatiikkaa riittää, mutta Giesien keskiajan teknologiaa käsittelevän kirjan jälkeen tästä jäi jotenkin pettynyt olo: vain narraatiota, ei sen enempää. Suoraan sanoen olisin Francis Xavierin pyhimyslegendan sijasta mieluummin lukenut miten maustesato kerättiin, käsiteltiin ja pakattiin kaukaiseen Eurooppaan laivattavaksi, tai miten sen tukku- ja vähittäiskauppa oli määränpäässä järjestetty, puhumattakaan kaupasta ennen eurooppalaisten alueelle saapumista.
Toivottavasti parempiakin maustekaupan historioita on kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti