tiistai 18. syyskuuta 2012

Myllynkivi ja ankkuri


Sukeltajat järjestivät Turussa viime viikonloppuna vuosittaisen tempauksensa, jossa Aurajoen pohjaa siivotaan sinne joutuneesta romusta. Odotetusti polkupyöriä löytyi kymmenittäin, mutta myös kaksi esinettä, jotka ylittivät kansallisen uutiskynnyksen (Turun Sanomien verkkosivujen uutinen täällä). Sunnuntain lehdissä luvattiin Turun museotoimen ryhtyvän selvittämään löytöjen ikää ja alkuperää heti maanantaina, joten maanantaina olimme minä, arkeologi Aki Pihlman ja konservaattori Maarit Hirvilammi arvioimassa mainittuja löytöjä, yhdessä Forum Marinumin asiantuntijoiden kanssa. Sellaisen innostuksen asia oli herättänyt, että annoimme aamupäivällä haastattelut kolmelle eri medialle.

Kivi on myllynkivi, ei epäilystäkään. Iso lohkare, päältä melkoisen rujo, mutta alapuolen jauhinpinta on moitteettoman sileä, mitä kuvista ei tosin näy.



Mutta mitä siitä pitäisi päätellä, on kokonaan toinen juttu. Tuulimyllyistä on ensimmäinen maininta Turusta 1400-luvun lopulta, mutta koon puolesta Aki arveli tämän uudemmiksi, tosin ajoitusta ei voi antaa edes vuosisadan tarkkuudella. Miksi se oli joessa? Oma arveluni painolastikäytöstä hylättiin marinumilaisten toimesta. Löytöpaikkansa puolesta kivi olisi (jauhinkivenä aikansa palveltuaan) voinut olla sisustana ns. Pennisillan silta-arkussa. Itse sillan puujäänteitä ei joesta tunneta.

Ankkurin olivat Forum Marinumin tutkijat jo ehtineet tunnistaa malliksi admiralty pattern - tavallinen ja pitkään käytössä ollut malli. Rautainen poikkitukki ajoittaisi tämän kappaleen aikaisintaan 1700-luvun jälkipuoliskolle.


Kohtalaisen suuren aluksen ankkuri, ja Turun historiaa paremmin tuntevat muistivat että löytöpaikan alapuolella, nykyisen Auransillan paikalla, on ollut jonkinlainen silta yhtäjaksoisesti 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Sitä kauemmas eivät isommat alukset olisi voineet tulla, mutta olisiko ankkuri voinut olla myös proomun tapaisessa matalammassa aluksessa? Ankkurit olivat myös arvokkaita, ja tuohon paikkaan hukatun olisi luullut olevan vielä helppoa sukeltaa esille. Vaihtoehtoja siis riittää, mm. sekin, että ankkuri on heitetty jokeen sen oltua pihakoristeena kaupunkialueella. Vedessä se on joka tapauksessa ollut kauan ja ruostuminen pitkällä kuten näkyy.


Ankuria ympäröivän nyörin jäänteistä otettiin pala analysoitavaksi, mutta muutoin välittömät toimenpiteet jäävät vähiin, lukuun ottamatta sitä, että ankkuri on toimitettava mahdollisimman pian vesialtaaseen suolojen liuottamiseksi ja ruostumisen pysäyttämiseksi. (Se olisi pitänyt tehdä heti noston jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.)

Tämä olisi ollut hyvä perjantaipostauksen aihe, mutta julkistetaan nyt tuoreeltaan. Antaa tämä myös aihetta miettiä, miten paljon "asiantuntijoilta" odotetaan aina kun maan tai veden alta jotain löytyy, ja miten vähään joudutaan tyytymään kun on maltettava pysyä vain tiedetyissä faktoissa. :-)

Lisää mediassa:
Yle Uutiset Turku 
Turun Sanomat + TSTV

1 kommentti:

hietzu kirjoitti...

Jännittävää,jännittävää,jännittävää! Hauskaa että sieltä on löytynyt muutakin kuin polkupyöriä. Juuri tämmöiset tarinat ja mietinnöt ovat mielenkiintoisia!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...