Lüttichin tussari, pura ja kokoa

Tai pikemminkin kokoa. Purkaa se piti siksi, että aiemman parafiinikäsittelyn seurauksena latauspuikon kolon pohjalle oli kovettunut parafiinia useiden senttimetrien matkalta. Latauspuikko törrötti siten saman verran piipun etupuolelta. Parafiini pehmennettiin kuumailmalla niin, että sen sai kaivettua ulos. Aseen saattoi taas koota: tässä piipun perä, lukko ja muut oleelliset nippelit.

Tukki. Parafiini saatiin ulos kourun pohjassa olevan reiän kautta. Vasemmalla näkyvässä messinkilevyssä on Nikolai I:n (1825-55) monogrammi.

Perän messinkilevyssä on Venäjän kotka ja No 2.

Piipun kouru lukitussalpa avattuna.

Kokoaminen alkaa. Ensin piipun kourun pohjalle asetetaan latauspuikkoa paikallaan pitävä jousi.

Sen jälkeen paikalleen pannaan piipun perää vasten tuleva rautakappale...

...joka ruuvataan kiinni.

Alapuolelle liipaisin...

...ja liipaisinkaari, jonka etumaisin ruuvi ulottuu tukin läpi paria kuvaa aiemmin kiinnitettyyn rautakappaleeseen.

Liipasinkaari varmistetaan vielä toisella...

...ja kolmannella ruuvilla.

Lukkolevy hanoineen siihen kuuluvaan koloon (levyssä teksti P.J.MALHERBE A LIEGE)...

...ja kiinnitys ruuvilla vastakkaiselta puolelta.

Piippu kiinnitetään sovittamalla sen perässä oleva uloke kuvassa näkyvään koloon.

Piippu asetetaan kouruunsa...

...ja kiinnitetään kolmella lukitsinsalvalla.

Piipun suupuolelle tulee ruuvilla kiinnitettävä kantohihnan pidike, joka osaltaan myös toimii piipun lukitsijana. Purkaminen aloitettiin tämän osan poistamisella.

Ase on nyt koossa ja latauspuikko siinä missä pitääkin!

Putting together muzzle-loading percussion rifle. 1000 guns of this type were made in 1842 to the Finnish Guards Rifle Battalion, then part of the Russian Imperial Guard. Manufacturer was P.J. Malherbe in Liège, Belgium. Weapon may be compared to the better known British Brunswick rifle.