Turun palosta pelastunutta, osa 3

Vuoden 1827 palosta pelastuneiksi väitetyistä vanhimpia lienee oheinen ase. Museon vanha luettelo mainitsee sen hilpariksi (r. hillebard), mutta sehän se ei suinkaan ole, vaan partisaani (bardisan). Tämä muodoltaan symmetrinen salkoase toimi 1600-luvulla henkivartiokaartien aseena ja sai silloin hyvinkin koristeellisia muotoja. Tämä yksilö on melko yksinkertainen ja voi olla, että sen sivusiivekkeet on myöhemmin poistettu.

Partisaanien varressa terän alapuolelle oli usein tupsu. Kertoman mukaan sen tarkoitus oli estää vihollisen veren valuminen pitkin vartta ja estää siten varren muuttuminen liukkaaksi käsissä. Niin tai näin, kuvan aseen vartta myöten menevillä kiskoilla oli selkeä tehtävä: estää vastustajaa hakkaamasta vartta poikki miekalla.

Partisaanista kehittyi myös upseerien arvomerkki, jonka käyttö säilyi 1700-luvun lopulle saakka. Kuten erikielisiin Wikipedia-artikkeleihin perehtymällä hyvin käy ilmi, salkoaseiden nimitykset ovat peräti vaihtelevia. Tämä ase on museossa luetteloitu pertuskaksi. Suomenkielinen wikiartikkeli pitää pertuskana esinettä, jota meillä kutsutaan perinteisesti partakirveeksi. Sen ruotsinkielinen vastine on skäggyxa tai stridyxa, ja englanninkielinen bardiche.

Kokoelmiin ase on saatu Kakskerrasta ja se on nyt esillä Logomossa.

Tuli on irti! Logomossa 16.1-18.12.2011.